Ihmisen lankeemus
| Ihmisen lankeemus. (Suomennos uudesta ruotsin virsik. n:o 43.) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Maa, täys’ Herran kunniata,
- Kaunis, runsas verholta,
- Luojan voimaa, armoa
- Näytti; niin-ikähän taivas
- Herran majesteettia,
- Askelinsa loistavaa.
- Ihminen nyt ilmestyypi
- Herran kaikki-voimasta,
- Rakkauden kruunaama;
- Onnellensa riemuitseepi:
- Sydän virhettömänä
- Kuvastaapi taivasta.
- Säde Herran viisautt’ on
- Hänen puhdas sielunsa.
- Autuutta ja tyyneytt’ on
- Sydämmessä syttyvä:
- Kipu hänt’ ei kiusannut,
- Himo-kaan ei kärttänyt.
- Hänen onnensa on olla
- Totteleva, tyytyvä, –
- Taivaan riemuun rienteä;
- Mall’ on maata kaunistella, –
- Vapaudessa, viisasn’ ain’
- Herran armoo oivaltaa.
- Pian, voi! tää kirkas päivä
- Muuttui yöksi synkäksi;
- Tuska meille tuprusi:
- Petettynä ihmis-räiva
- Kokoi päälleen kostoa,
- Rikoksille määräämää.
- Turhaa järki taisteleepi
- Vasten pilkko-pimeää,
- Meidän voimattuuttamme.
- Himo kahlehet takoopi
- Sydämmelle raskahat,
- Eronneellen Herrasta.
- Kuitenk’ uusi päivä koittaa,
- Pimeästä pilkistää;
- Jumal’ itse pelastaa,
- Meidät turvihinsa ottaa.
- Katuen ja uskoen
- Armo saadaan Jeesuksen.
- Jeesu, armahtanut meitä
- Menemällä kuolemaan
- Ihmis-su’un puolesta!
- Verelläsi suusi peitä, –
- Elo, autuus, jälkiäs
- Seuraavillen anna taas!