I. Lappalaisten ajokalut ja porolla ajaminen

Kuvauksia olosta ja elannosta Lapissa.

I. Lappalaisten ajokalut ja porolla ajaminen. Kirjoittanut A.A.

II. Lappalaisten muutoista ja matkanteoista.

Kuwauksia olosta ja elannosta Lapissa^[1].

I. Lappalaisten ajokalut ja porolla ajaminen.

Lappalaisilla on neljänkaltaset reet, joilla talwella poroilla ajetaan: Vuodjem-kææris, Raiddo-kææris, Pulke ja Lokka kææris. Kaikki nämä owat tehdyt pitkistä, kapeista laudoista. Heillä kaikilla on kööli (antura) alla ja korkia nenä edessä, ja sisäpuolelta owat ne warustetut puu-kaarilla, jotka yhdessä pitäwät siwut ja pohjan. Wuodjem käärisellä on myös nojalauta takana niinkuin pulkallaki. Wuodjem-kääris (ajoreki) on se jolla ihmiset ajawat. Se on awoin päältäpäin aina nojalaudasta nenään asti. Se on wähäinen ja kewiä, ja niin lyhykäinen monellakin ett'ei ole istujan jalkain ja nenän wälissä paljon tilaa, niin kapia että töin-tuskin mahtuu siihen istumaan, ja niin matala että siwut ulottuwat ainoastaan wähän korkiammalle istujan reisiä. Tähän lewitetaan joko wähäinen poron nahan palainen eli koiwun oksia istuman ala. Raiddo-kääris on se reki, jolla kuormaa kuletetaan. Tämä on pitempi, lewiämpi kuin Wuodjem-kääris ja päältä awoin. Tawaraa kuljettaissa lewitetäan, jos kalu on parempaa, siihen pohjalle poronnahka eli wahtes, joka sitten käännetään tawarain ympärille ja sidotaan wisusti ylitse nuorilla, jotka käywät ristiin kuorman ylitse niistä reen ylireunassa olemista rei'istä (koloista), suojelemaan tawaraa lumelta. Pulkka on samankaltainen kuin wuodjem-kääris, sillä eroituksella kuitenki että pulkan nenässä on laudoista tehty ja hylkeen nahalla peitetty katos, johon ajaja panee jalkansa suojaan. Lokkääris on lauden (kokonaan) peitetty. Tämä on poronhoitajalla sama kuin aitta muilla. Peitteessä on pieni reikä ja sen päällä kansi saranoilla ja lukolla warustettu.

Poro käytetään Lapissa hewoisen sijassa ajoissa. Ajoporoina wiljellään enemmiten salwetuita härkiä, ehkä köyhempäin täytyy naaraksiaki ajossa käyttää. Ennenkuin porolla ajaa taidetaan pitempiä matkoja, täytyy sitä opettaa. Tämä on aiwan waikea työ, sillä tuskin löytyy niin itsepintaista eläintä kuin poro on. Opettaissa juoksuun heittää se itsensä maata, josta hän töin tuskin hosumisella ylössaadaan. Muutamat eiwät koskaan opi hywäksi ajoporoiksi, waan hyppelewät pulkan edessä, nyt sinne nyt tänne. Poron päässä pidetään kriimu. Ohjat, joilla sitä hallitaan, eiwät ole semmoiset kuin ne joilla Heweistä ajetaan, eikä niitä pidetä suussa, waan poron päässä olewaan kriimuun on sen hihnan pää kiini sidottu, jota ohjaksina käytetään. Poron kaulan ympärille pannaan poronnahasta tehty kaula-paita, jonka alipäästä käy poron jalkain wälistä pulkan nenään nahalla wuorattu weto-hihna. Tämä wetohihna ylöspidetään poron watsan ylitse heitetyllä wyöllä. Koska ajamaan lähdetään, otetaan poron nahasta tehdyt kintaat käteen ja opas antaa sitten pitkän hihnan, joka on kiini sidottu poron päässä olewassa kriimussa ja jonka toisessa päässä on silmus. Tähän silmukseen pistetään oikian käden peukalo, kääritään hihna muutamat kerrat ympäri kättä. Sen alla seisoo poro hiljan. Hihna pidetään aina ennen ajamaan lähtemistä poron wasemmalla puolella. Koska tahdotaan poron lähtemään, lyödään hihnalla poroa wasempaan siwuun ja heitetään siinä samassa hihna poron seljan ylitse oikialle puolelle. Poro ei koskaan juokse oikoseen waan sinne ja tänne, jonka tähden ajajan täytyy ohjata sinne päin kuin aikoo. Jos tahdotaan poroa oikialle puolelle, heitetään hihna oikialle, jos tahdotaan wasemmalle puolelle, niin hihna wasemmalle puolelle, ja hihna näin heitettyä lyödään hihnalla poroa kylkeen, Monta Lapinmiestä on niin harjaantuneet poron ajossa, että taitawat seisoa pulkassa, ehkä poro kuinka karkaisi. Tahdotaan poroa eisahtamaan, heitetään ajo-hihna poron wasemmalle puolelle lyömättä sitä kylkeen, niin seisahtaa se kohta. Jos ajaja ei itse tahdo ajaa, niinkuin pyryilmalla, antaa hän hihnansa oppaalle, joka sitoo sen omaan pulkkaansa kiini ja antaa edellä ajaen poronsa wetää sitä jälkimäistä.

Lapinmaa on täynnänsä korkeita tuntureita. Näillä on poroilla ajaminen aiwan työläs. Se kewiä pulkka juoksee alamaassa nopiammasti kuin edessä olewa poro, jonkatähden poro usiastikin tulee ajajan päälle pulkkaan; sitä estääksensä sidotaan toinen poro irrallansa juoksemaan pulkan perään. Tämä pitää wastaan ja estää pulkan edessä juoksewaa poroa juoksussansa. Aiwan korkeilta tuntureilta alaslaskeissa päästetään poro aseista, sidotaan kiini pulkkaan, johon ajaja istuu ja antaa itsellänsä alas juosta tunturilta. Jälessä seuraa tawallisesti kuorma-ahkiot. Kyytimies istuu pulkassansa, johon jälessä olewan poron hihna kiini sidotaan. Kolmannen poron hihna sidotaan toisen poron kuorma-ahkioon, neljännen sidotaan kolmannen ahkioon, j. n. e. Monta Lapinmiestä kulettaa perässänsä aina kymmenenkin kuormaa. Harwoin on lumi niin sywää, ettei poro pääse kulkemaan. Ehkä poro moniasti kulkee niinkuin uiden lumessa, tulee hän kuitenki hiljakseen wihdoin perille.

Viitteet

1. Näitä kirkkoherran A. A.n opettamia ja walaisewia kuwauksia on pari wuotta löytynyt Oulun W. S:missa, waan mainittu kirkh. on hywäntahtosesti tänä wuonna muistanut Suometartaki, jonka n:roissa 18 ja 19 (lisälehdessä) jo on ollutcnäitä kuwauksia.

Lähde: Suometar, n:o 26, 3.7.1857