Hirvenajajat
Hirvenajajat Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Äsken torparin tuvassa
- Oli iltanen otettu
- Tähtehet venyvät vielä
- Tuon tilavan pöyvän päällä,
- Reikäkaakun kappaleita
- Kalja kapan ympärillä,
- Kuppi kätki potateja,
- Toinen muutamii mujeita.
- Tuntupa tuvassa tuossa
- Puita kyllin poltetuksi;
- Liiestä paukkuva liehu
- Huohti kelpo heltehen ja
- Laen savulla sokusi,
- Että tuskin toisi nähdä
- Pärehitä orren pääll’ ja
- Sinne reuvottuu rekiä,
- Kuivamaan kohotettua.
- Korkiammalla kuitenki
- Savu seiso laen luona,
- Eik’ ollut sen alla suoja
- Vaan peräti pimitetty,
- Soihtipa päreitä siinä
- Toinen toistansa paremmin,
- Ja tuvan valolla täytti
- Torppatalon asuville
- Ilta töitä tehtessänsä.
- Anni, ehtivä emäntä,
- Vuotehetta valmisteli,
- Maata miehensä keralla
- Aina arvossa pidetyn:
- Tytär kiukuan tykönä
- Huhtellen hyvillä mielin
- Kattilaa noen näköstä
- Hyräil’ huoletta runoja,
- Ja talon tukeva poika
- Ajo ahkerast’ apetta,
- Jok’ ej ollut jauhotointa,
- Taiten tehtyyn ammiohon
- Oven suussa seisovalle
- Varsa parille kuin vielä
- Ilta veroansa vuotti
- Kapialla kanputellen.
- Vaan talon isäntä itse,
- Hovin torpari, se toimen
- Pekko, nousi penkin päältä,
- Ajan tuossa istuttua
- Torkkuvaisessa tilassa;
- Hyvin kaikoteltuansa
- Turpian tukkansa työnsi
- Otsaltansa ja ojensi
- Käsivartensa koholle,
- Vasten mattoa virutti;
- Viimen verkkahaan puhalsi
- Päällepyrkivan unensa
- Ruumiista rasitetusta.
- Haluisest olis’ hän kyllä
- Käynyt kerkiäst’ levolle
- Päivän työta tehtyänsä,
- Kuulattua kyllältänsä
- Metsän lumien läpitse
- Hovin hirsien teossa,
- Ellei olis itse Herra
- Komissarius sanonut,
- Että muka kaikki miehet,
- Hovin alla asuvaiset,
- Ensi päivän puhtehela
- Tulisiil hänen tykönsä,
- Sillä tieto oli tullut,
- Että varsin varmahasti
- Oli hirvejä havaittu
- Tulleheksi tienoille;
- Nytpä nöyrän huolen alla,
- Että vielä valmistaija
- Hirven huomiseen ajohon,
- Täyty, vaikka väsynytkin,
- Hänen hillitä unensa
- Armahan viel’ aikakauvan;
- Torpunen tyhjänä tuossa
- Riippu, odottain evästä,
- Eikä viimein verratointa
- Pyssyänsä, niin peräti
- Muutoin tarkka tuliltansa,
- Tahtonut tulelle saada,
- Kuin ei piitä kollohtannut
- Varsin tylmäksi tullulta.
–t.
Lähde: Morgonbladet 25.2.1847.