Herra F. A. ja ”puhdas nainen”
| Herra F. A. ja ”puhdas nainen”. Uuden Suomettaren Toimitukselle. Kirjoittanut Valfrid Vasenius |
Herra F. A., joka taannoin näki sopivaksi Suomettaressa moittia Valvojassa ollutta ”Kauppa-Lopoa”, on nyt katsonut sopimattomaksi, etten minä ole vastanut hänelle Suomettaressa, vaan ainoastaan Valvojassa. Asiaa mietittyäni olen samaa mieltä kuin hän: pidän kohtuullisena, ettei ainoastaan se 1/10 Suomettaren lukijakunnasta, joka samassa lukee Valvojaa ja siis on tutustunut ”Kauppa-Lopoonkin”, vaan myös ne 9/10, jotka tuntevat vaan moitteen, mutta ei sen esinettä, nyt saavat tietää, mitä voi sanoa moititun novellin puolustukseksi. Tässä siis kirjoitukseni.
Pari palstaa hra F. A. (U. S. n:o 217) käyttää, asettaaksensa ”kuinka tuiki inhottava Kauppa-Lovon kuva on”. Suuren osan tuosta tilasta hän olisi voinut säästää; osottaahan rouva Canth itse sen paljoa paremmin.
Sen sijaan hra F. A. hyvin lyhyesti kuvaelee Kortmanin rouvaa; saamme vaan tietää, että hän on ”puhdas nainen”. Mutta katsokaamme vähän tarkemmin tuota puhdasta olentoa!
Sitä rahaa, jolla Lopo ensin on aikonut ostaa viinaa, hän sitten käyttää lankaan, jonka hän kutoo sukiksi rouvan lapselle. Siinä esiintyy, sanoo F. A., Lovon ”yleiseen kevytmielinen luonne, joka ei pane suurta arvoa varallisuudelle, vaan antaa mennä, silloin kuin jotakin on”.
Aivan oikein. Vakavampimielinen olisi pysynyt aikeessansa ja ostanut – viinaa.
Mutta ”puhdas nainen” puolestansa ottaa vastaan sukat, ja hra F. A. ei siitä sano mitään.
Sitten Lopo rupeaa kaupittelemaan rouvan romutavaroita. Siinä toimessa näkyy, sanoo hra F. A., että hän on ”selvä valhetteleva, petoksellinen kaupus-akka oikein parasta lajia”.
Taas aivan oikein.
Mutta puhdas nainen puolestansa ottaa vastaan tällä tapaa saadut rahat, ja hra F. A. ei siitä hiisku sanaakaan.
Lopuksi aikoo rouva myydä talonsa ja siitä pyytää kaksitoista tuhatta markkaa. Mutta Lopo kuvaelee (tietysti valheellisesti) taloa niin eteväksi, että eräs ostaja on valmis maksamaan viisitoista tuhatta. Silloin Lopo sanoo rouvalle: pyytäkää viisitoista tuhatta, muuten olette hullu. – Hra F. A. tässä näkee ”sen vähemmin viehättävän puolen, että Lopo apuansa tyrkyttää vaikka väkisinkin”.
Vielä kerran aivan oikein.
Mutta puhdas nainen pistää nuo valheella saadut kolme tuhatta markkaa rauhallisesti taskuunsa ja jää kuin jääkin hra F. A:n silmissä yhtä puhtaaksi kuin ennen.
Kauppa-Lopo taas, hän menköön vankilaan, ei rouvan edes tarvitse häntä kiittää, hän kun on niin likainen.
Tämä on se horjumaton ”yhteiskunnallinen ja yksilöllinen siveys”, jota hra F. A. on (U. S. n:o 231) ”kansalaisena katsonut velvollisuudeksensa” puolustaa.
Tämä siveys-oppi sisältää siis seuraavat pykälät:
1. On olemassa kaksi siveyttä, toinen puhtaille, toinen likaisille.
2. Jos likainen tekee epäsiveellisen teon, niin hän menköön vankilaan, mutta puhdas nauttikoon rauhassa tuon teon hedelmiä.
3. Siveyden korkein määrääjä on siis puhtauden ja likaisuuden tarkin erottaja – nenä.
Herrainen aika! huutanee hra F. A., enhän minä ole koskaan sitä sanonut.
Viimeinen kerta: aivan oikein.
Te ette ole sitä nimenomaan sanonut. Olette vaan unhottanut erään toisen velvollisuuden, joka kansalaisella on, paitsi velvollisuus puolustaa siveyttä. Käyttäessään sananvaltaansa kansalaisen, näetten, täytyy ajatella ennen kuin hän puhuu. Sitä Te ette ole tehnyt.
Mutta juuri siten olette mitä loistavimmalla tavalla todistanut rouva Canthin olevan oikeassa.
Tekijä on tahtonut osottaa, kuinka ylhäinen usein aivan ajattelematta alhaista vastaan antaa nenänsä olla siveyden määrääjänä. Juuri niin Kortmannin rouva tekee, ja juuri sen tähden on tekijän täytynyt kuvaella Lopoa niin inhottavaksi, saadaksensa meitä uskomaan rouvan sydämettömyyttä. Mutta sittenkin ehkä joku tahtoisi epäillä, voisiko kukaan ylhäinen ajattelemattomuudessansakaan menetellä niinkuin rouva. Silloin voimme vastata: on olemassa ainakin yksi semmoinen ihminen.
Mutta olkaa lohdutettu, hra F. A., Te ette ole ainoa. Yhtä ajattelemattomasti, kuin Te ja Kortmannin rouva, menettelisi epäilemättä moni muu. Ja sen tähden, jos todellakin tahdotte edistää ”yksilöllistä ja yhteiskunnallista siveyttä”, yhtykää silloin minun kanssani hartaaseen kiitokseen rouva Canthille tästä hänen herätyshuudostaan, jota me kaikki niin hyvin tarvitsemme.
- - - -
Sen pituinen kirjoitukseni, mikäli se hra F. A:ta koskee. ”Estetiikasta” en ole puhunut suorastaan häntä vastaan, mutta sovellettuina häneen väitteeni kuuluisivat seuraavasti.
Hra F. A. on, niinkuin näemme, outo estetiikassa. Vieläpä hän siitä kerskaakin: älköön kukaan puhuko ”taiteellisuudesta”, kun on kysymys tuosta hänen oivallisesta siveys-opistaan. Ja estetiikka kostaakin hänelle tätä halveksimista hyvin ankarasti.
Mitä on siis estetiikka?
Pääasiallisesti se on oppi, kuinka luetaan ja ymmärretään kirjallisuutta.
Ensiksi estetiikka opettaa ymmärtämään taideteoksen eheyttä. Ei siis saa kahdesta vastakohdasta ottaa huomioon ainoastaan toista; jos niin tekee, niin arvostelu välttämättömästi tulee vääräksi.
Toiseksi estetiikka opettaa, kuinka yksityiskohdista luodaan kokonaiskuva ja siten tullaan ymmärtämään kirjailijan johdonmukaisuus. Joka on ymmärtänyt tämän, hän ei rupea irvistelemään yksityiskohtaa, sillä tapahtuu helposti, että johtopäätökset silloin tulevat hyvin ikäviksi itse irvistelijällä.
Tämän olen sanonut ja siihen minulla hra F. A:n vastauksen johdosta (U. S. n:o 270) ei ole mitään lisättävää eikä siitä mitään peruutettavaa. Sillä ajatteleva lukija kyllä itse huomaa, mikä arvo on annettava väitteille semmoisille, kuin esim. että muka minä olisin puolustanut ”kaksinaissiveyttä”; ja niitä sanoja, jotka hra F. A. pyytää minua peruuttamaan, en voi peruuttaa, koska – en ole niitä lausunut.
Mutta kun hra F. A. pyytää saada minun häiritsemättäni ajatella ja puhua toisin kuin minä, niin siihen pyyntöön kyllä suostun, jopa suurella mielihyvälläkin. Sillä tästä pyynnöstä luonnollisesti seuraa, että hra F. A. puolestansa niinikään vastedes sallii rouva Canthin ja muiden kirjailijain hänen häiritsemättään ajatella ja puhua toisin kuin hän, Kortmannin rouva ja Lakisanain luettelo.
Lähde: Uusi Suometar 22.11.1889.