Henrik.

Kirjoittanut Heinrich Heine


Linnapihalla Canossan
Keisari on, Saksan Henrik,
Avopäin ja jaloin paljain,
Ja on yö, ja kylmään vihmoo.
Kurkistajaa kaks on tuolla
Ikkunassa; kuu luo loistoon
Kaljun pään Gregorius paavin,
Rinnat Toskanan Matildan.
Henrik lukee kelmein huulin
Hurskaat paternosterinsa;
Mutta keisarsydämessään
Salaa yrmii, hiljaa haastaa:
”Tuolla Saksan valtamailla
Ilmaan kohoo vankat vuoret,
Siell’ on vuorten loukeroissa
Rautaa sotatapparoihin.
”Tuolla Saksan valtamailla
Ilmaan kohoo uljaat tammet,
Ylimmissä puissa varttuu
Varret sotatapparoihin.
”Oma Saksanmaani kallis,
Itse vielä kannat miehen,
Joka tuskieni käärmeen
Murskaa sotatapparalla.”


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.