Hautaus (Runeberg)

Hautaus. *) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Kirkon kellot suru-äänin soivat,

Heimolaiset hautahansa toivat

Nuorukaisen, kukka keväimeltä

Temmattuna täältä.

Hiljan haudattihin nukkuvainen,

Laitettihin kevyt kukkulainen

Haudalle, ja risiti rauhallinen,

Vartiaksi viimen.

Viimeinen vel’ollisuus kun tehtiin,

Meni suruseura; mutta nähtiin

Jäävän alle pienen pihlajaisen

Nuoren neitokaisen.

Siinä illan itki neitokainen

Vielä kun jo tähti taivahainen

Vaalia, vapisevainen koitti,

Surunsa osoitti.

Hänen löysi vielä aamuloiste.

Kuivattua silmien suloisten,

Ristikkäistä vasten vaipununna,

Sydän sammununna.

*) Runebergin ”Tempeltornets dystra klockor hördes”.

Lähde: Maamiehen Ystävä 26.4.1845.