Hautaus.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kirkon vahvat vasket vankakuivat,
Heimolaiset hautamaalle toivat
Nuorukaisen kukkahis-iältä
     Temmattuna täältä.
Hiljallehen kuollut hauattihin,
Multa hauallensa laitettihin,
Vielä mullallenkin kaunihisti
     Rauhallinen risti.
Kun oli kaikki taitavasti tehty,
Lähti saattoseura, mutt’ ei nähty
Saavan alta varjon vaahteraisen
     Nuoren neitokaisen.
Siinä itki illan neitokainen,
Itki yönkin; tähti taivahainen
Vaalia, vapisevainen, koitti,
     Surkunsa osoitti.
Siitä löysi hänen aamuloiste’
Kuivettua silmien suloisten,
Ristikkäistä vasten vaipununna,
     Rinta riutununna.


Lähde: Suomi: tidskrift i fosterländska ämnen 1845. Femte årgången. Finska Litteratur-Sällskapets förlag, Helsinki