Hautaus (Forsman)

Hautaus. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Templitornin kolkot kellot soivat,

Mustat saatot kalmistolle toivat

Elon kevähästä nuorukaista

Tuonen kaatamaista.

Hiljaa vainaa mullan suojaan suotiin,

Ympyräksi kumpu jälleen luotiin,

Ristin nosti murhe nukkujalle

Rauhan valkamalle.

Viime palvelus ol’ tehty, kansa

Hiljaa läksi taas – vaan nojallansa

Vasten jalavaa, mi kasvoi siellä,

Tyttö viipyi vielä.

Täällä viipyi, kunnes kaikk’ ol’ hiljaa;

Haudalle nyt astui, valkoliljaa

Tuoden, jonka uhras vainajalle

Vehmaan nurmen alle.

Uskollisna istuin itki siellä,

Päivän maillehenkin mennen vielä,

Sittekin kun öinen vaalas tähti

Taivahille lähti.

Aamusella löyttiin sieltä sitten;

Kuivunut ol’ lähde kyynelitten,

Vasten halaamaansa ristipuuta

Painoi kylmää suuta.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.