Harzvuorille.

Kirjoittanut Heinrich Heine
Suomentanut Hilja Liinamaa.


Mustat takit, silkkisukat,
kalvosimet valkeet, silot,
öljytuoksu, mairesanat
sydän tuntekaa ja ilot.
Oispa sydän lempiväinen
rinnassanne, tulen kuuma.
– Ah! Mä väsyn lauluihinne,
niiss’ on valhelemmen huuma.
Vuorille ma nousta tahdon,
miss’ on jalot paimenmajat,
missä rajusti lyö sydän,
tuulten vapaiden on pajat.
Vuorille mä nousta tahdon,
siellä kuuset kohoo ylhät.
Purot hyppii, laulaa lintu.
Kiitää jättipilvet jylhät.
Hyvästi te herrat, naiset,
sileet sielun pohjiin asti.
Vuorille kun joudun – alas
katson teihin ilkkuvasti.


Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.