Haikeudelle

Haikeudelle. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

En laulakkaan nyt mailman jumalille;

Ma lyyryn säveleillä uhriain

Vaan kannan haikeuden enkelille,

Mi oudonlaisna piilee rinnassain.

Siell’, hämäräiset muistot sydämessä,

Hän elon huolten kesken asuilee;

Ja kyyneleitä killuu silmäsessä,

Ja helma tyhjyyttä vaan hapuilee.

Oi, miks’ en häntä taida onnistuttaa,

En mieltä hehkuvaista viilistää!

Mi siipi valon maahan saavututtaa,

Ja oudon toivehia tyydyttää?

Ah, haikuun tuskallista kaipausta

Vaan ijäisyyden lahjat kyllyttää;

Kuin hallitsija kylmää korennusta,

Hän riemut kaikki täällä hylkäjää.

Siks’ katsookin hän aina itkevänä,

Kun päivä kammoksuttu valkenee,

Siks’ hengitystä tarkkaa synkeänä,

Ja syömen tykkäystä kuuntelee.

Oi, malta, vieras maasta korkuisesta!

On päiväs raskas, vaan ei kestävä;

Jo joutuu yö, mi päästää valpehesta

Ja vie sun hiljaa kahleen pinteestä.

Sa siiven kohta nostat täältä lähtein,

Ja kirkkahana poijes lennellen,

Toiss’ puolla luonnon alhaisen ja tähtein

Jo isänmaasi löydät kaukaisen.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.