Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria:Hakoisten linnan Hämeen linnan edeltäjänä

Hämeen varhaisimpia kirkollisia muistomerkkejä.

Hakoisten linnan Hämeen linnan edeltäjänä. Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria Kirjoittanut Julius Ailio

Hämeen linnan valtiolliset ja sotavaiheet.

Kuva 39. Hakoisten linnavuori lännestä päin v. 1845. Teoksesta «Filand framstäldt i teckningar».

VII. Hakoisten linnan Hämeen linnan edeltäjänä.

Useasti on niin taru kuin tiedekin toistanut kysymyksen: mihin paikkaan Birger jaarli on aikonut rakennuttaa tai rakennuttanut Hämeen linnansa?

Kansantarun mukaan olisi linnaa aijottu — rakentaa senkin seitsemälle eri paikalle, mutta syystä tai toisesta on työ kaikilla jäänyt kesken. Sellaisina paikkoina mainitaan Aulangon vuori Hameenlinnan lahella^[1], Linnanpää Vanajan kirkon seudussa^[2], Linnavuori Tyrvännöllä^[3], Rapolan harju Sääksmäellä^[4], Hyypiönvuori Hauholla^[5], Linnamaki Ridasjärven kylässä Hausjärvellä^[6], Hakoisten linnavuori Janakkalassa y.m.^[7]. Näistä on viidellä ensimäisellä jäännöksiä pakanuuden aikaisista hämäläislinnoista, ja kuudes on pelkka mäki, jota leikin päiten lienee sanottu Hämeen linnan ensimäiseksi paikaksi. Syyksi, miksi työ jätettiin kesken, ilmoittaa taru useista paikoista Hyypiönvuoresta, Tyrvännön linnavuoresta ja Rapolan harjusta), että pakanat (tai Hiisi) aina yöllä hävittivät sen, minkä kristityt päivällä olivat valmiiksi saaneet^[8]. Aulangon linna on erään toisintotarun mukaan tullut hävitetyksi Hämeen linnaa rakennettaessa ^[9].

Taru jaarlin aikeista perustaa Hämeen linna Hakoisten vuorelle, joka vuorostaan olisi tullut hyljätyksi paikan sopimattomuuden — toisinnon mukaan veden puutteen — takia, on muita huomattavampi. Aikaisemmin ei siitä välitetty sen enempää; yleensä pidettiin vain nykyistä Hämeen linnaa jaarlin rakennuttamana linnana. Myöhempi tutkimus sen sijaan on tarttunut taruun kiinni sen jälkeen kun A. O. HEIKEL v. 1878 oli tieteelle esitellyt Hakoisten linnan jaannökset ja erään sitä ennen tuntemattoman, v. 1625 — annetun oikeudenpäätöksen. Siinä vahvistetaan Hakoisten kartanon oikeus vanhoihin niittyihinsa, joiden Kustaa Vaasan ja Erik XIV:n kirjeiden mukaan tuli kuulua «vanhalle Hämeenlinnalle, nim. Hakoisten kartanolle»^[10].

Mainitun asiakirjan on YRJÖ KOSKINEN katsonut todistavan, että vielä 1500-luvulla tiedettiin Hämeen linnan alkuperäisesti sijainneen Hakoisten linnavuorella. Kun hänen käsityksensä mukaan Birger jaarli oli Hämeeseen saapunut Kernaalanjärveen laskevaa vesireittiä myöten, etelästä päin (siv. 58), ja kun tuskin on luultavaa, että jaarli muutamassa kuukaudessa ehti rakentaa ajanmukaista linnaa, täytyi hänen ensi tarvettaan varten varustaa muka joku luonnollinen vuori; siksi oli Hakoisten vuori mainitun tutkijan mielestä sangen sovelias^[11].

Ensimäisenä on Hakoisten linnalla tieteellisiä kaiveluja tehnyt APPELGREN-KIVALO, todeten vuoren laella esiintyvän kalkkilaastia, tiiltä y.m. keskiaikaisia rakennusjätteitä. Sieltä löytämänsä, kuningas Birger Maununpojan aikaisen hopearahan nojalla hänkin on arvellut, että Hakoisten linna olisi Birger jaarlin rakentama. Nykyinen Hämeen linna olisi rakennettu 1200-luvun lopulla^[12]. Laajempia kaivauksia Hakoisten linnalla on toimittanut RINNE, ja niiden nojalla saamme linnasta selväpiirteisemmän kuvan kuin ennen. Omaksuen edellä mainittujen tutkijain mielipiteen linnan ikäkysymyksessä, on RINNE koettanut perustella sitä sekä paikallisen että yleisen linnatutkimuksen kannalta. Hänen johtopäätöksensä kuuluu, että Hakoisten linnan täytyy olla 1250 vuoden vaiheilla rakennettu, ja että se kaikista mahdollisista linnoista paraiten vastaa Birger jaarlin aikaista Hämeen politiikkaa. Hän väittää esittämäinsä seikkain täydellisesti todistavan linnan olevan juuri se Tavestaborgh, jonka jaarli rakensi Hämeen turvaksi, erittäinkin Novgorodia vastaan. Nykyinen Hämeen linna olisi perustettu vasta 1315 vuoden vaiheilla (lähemmin XII luvussa)^[13]. RINTEESTA on Hakoisten linna niin varmaan jaarlin linna, ettei hän suo sijaa vähimmällekään epäilykselle, eikä han ole ottanut harkitakseenkaan, onko Hämeessä mahdollisesti aikaisemmin ollut kristillisen linnan tarvetta.

Sivulla 50 on huomautettu, että on välttämättä edellytettävä Hämeen aikaisemman käännyttämisen tueksi ja turvaksi rakennettua linnaa. Hakoisten linna on ainoa, jota voi sellaiseksi ajatella, mutta ainoastaan sillä ehdolla, että se linnatutkimuksen kannalta arvosteltuna paraiten vastaa mainittua aikaa ja tarkoitusta. Saanee sen vuoksi epäillä yllä esitettyä käsitystä linnan rakennusajasta ja ottaa tätä koskeva kysymys uuden käsittelyn alaiseksi, varsinkin kun se niin läheisesti kietoutuu Hämeen linnan syntyhistoriaan. Sita seikkaa kuitenkaan ei ole syytä epäillä, että Hakoisten linna todella on Hämeen linnan edeltäjä. Tämä käsitys ilmenee edellä mainituissa Vaasakuninkaiden kirjeissäkin. Nimitys «vanha Hameenlinna» on näet kieltämättä kasitettävä Hakoisten linnan suhteellista vanhuutta tarkoittavana, eikä todista mitään siita, kumpiko linna on Birger jaarlin rakentama. Siitä ei voida edes päättää, että Hakoisten linnan nimenä alkuaan olisi ollut Hämeenlinna (Tavastehus), koskapa tämä nimi rinnastetaan Hakoisten kartanon eikä linnan kanssa.

Hakoisten linnavuori (kuv. 39) sijaitsee keskellä vanhoja viljelysseutuja, lähellä Kernaalanjärveä, jossa yhtyvat, neljää jokea myöten juosten, Hattulasta, Rengosta, Lopelta ja Hausjärveltä päin saapuvat vedet, laskien Hiiden- eli Turenginjoen kautta Vanajaveteen. Nykyään on vuori noin kilometrin päässä järvestä, mutta joskus aijemmin, silloin kun vuoren kummallakin puolen olevat turveniityt vielä olivat lahtina, muodosti se Kernaalanjärveen pistäytyvän niemekkeen. Lähimmästa eli Räikälänjoesta vuori on lahes ½ km päässä eli jalkajousen kantomatkan ulkopuolella^[14], Tuulensuunjoesta n. 1 km, Tervakoskenjoesta n. 3 ½ km sekä järven itäkolkkaa hipaisevasta, kulkutienä tärkeimmästä Hiidenjoesta vähintään 3 km päässä. Vuorelta, joka jyrkkärinteisenä kohoaa 63 m korkeuteen, järven pinnasta luettuna, on voitu silmälläpitää kahdella lähimmällä joella ja itse järvellä tapahtuvaa paikallisliikettä, mutta tärkein väylä on kokonaan jäänyt sen näkopiirin ulkopuolelle. Laajemman alueen liikekeskustaksi ei järveä ole linnan perustamis-aikanakaan ajateltava, varsinkaan kun se on ollut Hämeen pääasutus-alueen eteläreunalla. Ilomäen ja Tulimaen kalmistolöydöt Lopella, Kernaalan järveen laskevan vesireitin varrella, ovat tosin todisteina hämäläis-alueen ulottumisesta sinnekin, mutta paljoa tämä ei ole voinut lisätä mainittua liikettä.

Linnassa on ollut kaksi osaa: vuoren laella oleva päälinna, jonne voidaan nousta vain kaakkoispuolelta, pientä polkua myöten, ja vuoren juurella, itäpuolella olevan, päälinnaa ja linnantietä suojaava esilinna (kuv. 40).

Päälinnasta on nykyaikaan säilynyt vain mitättömiä rakennusten perustain aherruksia. Vuoren lakea on reunustanut pohja-alaltaan kolmiomainen, perustukseltaan 2,2-2,5 m vahvuinen, harmaasta kivestä ja osaksi luultavasti tiilistä rakennettu kehämuuri. Se on arvatenkin ollut muutaman metrin korkuinen ja yläreunalla olevalla puolustuskäytävällä varustettu. Portin tienoilta on muuri perinpohjin hävinnyt. Koilliskolkassa on säilynyt kaksihuoneisen, 27 X 12 m laajuisen, alkuaan ehkä kaksinkertaisen asuinrakennuksen perusta. Toisessa huoneessa on havaittu jäännoksiä tulensijasta, joka lienee ollut savujohtoinen. Läntisessä pälinnan kolkassa on paljastettu hyvin pienen, osaksi tai kenties kokonaan tiilisen rakennuksen perustan nurkkaus, jota RINNE on arvellut muuta linnaa myöhemmin rakennetun päätornin jäännökseksi. Tämän paikaksi olisi kuitenkin muiden keskiajan linnain mukaan oletettava päälinnan kaakkoiskolkkaa, sillä näin ollen tornista olisi voitu puolustaa linnantietä ja esilinnaa.

Linnavuoren lakea noin 20 m alempana sijaitseva esilinna on käsittänyt puoliympyrän muotoisen penkereen, joka laidoilta on kohotettu luomalla maata ristikkäin pantujen puiden päälle. Pengermän reunalla on vieläkin näkyvissä harmaista kivistä, ilman liiteainetta, rakennetun kehämuurin perustaa. Portin kohdalta on muurin perusta leveämpi, joten sisäänkäytävä on saatu pitemmäksi ja rynnäköltä turvallisemmaksi. Pengermän rinnettä on puolustustarkoituksessa jyrkennetty siten, että siitä on luotu maata itse pengermälle, joten rinteeseen on syntynyt sitä suurimmaksi osaksi kiertävä, matala vallihauta, ja tämän ulkopuolelle valli. Haudassa ei ole milloinkaan voinut olla vettä. Vallilla ja tämän jatkolla on aikanaan kenties ollut sen tapainen paaluvarustus kuin kuva 44 näyttää. Esilinnaa on käytetty erinäisiin taloustarkoituksiin. Siinä on sijainnut m.m. puinen asuinrakennus ja kaivo.

Kaivauksissa esille tulleet niukat esinelöydöt kuuluvat pääasiassa 1200-luvun jälkipuoliskolle. Jotkut niistä, kuten eräs avain ja luukampa^[15], voivat mahdollisesti johtua vähän aikaisemmalta ajalta, koska samanlaisia muotoja on tavattu jo pakanuuden ajaltakin. Muutamat muut sen sijaan ovat luettavat nähtävästi 1300-luvun alkupuolelle. Tällaiset irtonaislöydöt osottavat yleensä ainoastaan rakennusten käyttö- eikä rakennusaikaa. Hakoisten linna on siten, löydöistä päättäen, ollut käytännössä ainakin 1200-1uvun puolivaiheilta seuraavan sataluvun alkupuolelle asti.

Viimeisen edellisessä luvussa on jo viitattu siihen, että novgorodilaisten v. 1311 tekemän retken yhteydessä mainittu Vanain linna sopii hyvästi juuri Hakoisten linnaan. Tämä sijaitsee Janakkalassa, joka ennen on ollut Vanajan neljännespitäjä ^[16]. Linna on rakennettu pääsemättomälle vuorelle niinkuin venäläisen kronikan ilmoittama linnakin. Ja se on muodostunut kahdesta pääosasta, samoin kuin epäilemättä saa päättää kronikan Vanain linnastakin. Kronikassa kerrotaan näet: he ottivat ja polttivat linnan (gorod), mutta muukalaiset pakenivat sisä- eli päälinnaan (djetinets). Tälle ei vihollinen mahtanut mitään, vaikka piirittikin sitä («seisoi» sen lähellä) kolme vuorokautta. Linnan ottaminen, eli valloittaminen, ja polttaminen tarkoittaa siis vain osaa linnasta, ilmeisesti juuri esilinnaa. Polttaminen edellyttää tietenkin puisia varustuksia. Ja puinen on voinut olla, edellämainittua paaluvarustusta lukuunottamatta, esilinnan kehämuurin pääosa. Nykyään jälellä oleva kehämuurin perusta on, kuten esitetty, harmaasta kivestä, ilman liiteainetta rakennettu. RINTEEN mukaan olisi itse muuri, jonka liiteaineena olisi ollut vain savea ja hiekkaa — kalkkia olisi ollut vähän (?) seassa — kokonaan kivestä tehty ja ainoastaan miehen korkuinen seka n. 2 m. vahvuinen ^[17]. Kun puolustautuminen tällaisen kiviaidan takaa olisi ollut epämukavaa ja tehotonta, täytyy m.m. tästä syystä olettaa, että puheenaoleva muuri suurimmalta osaltaan on ollut hirsistä rakennettu ja lisäksi puolustuskäytävällä varustettu.

Kronikan kertomuksessa nimitetyllä muukalaisilla (njemtseillä), jotka peräytyivät esilinnasta päälinnaan, tarkoitettanee linnan varusväkeä, jona on tietysti, ainakin osaksi, ollut ruotsalaisia. Paikallista vaestöä venäläiset näet arvatenkaan eivät liene kutsuneet njemtseiksi, vaan ainoastaan «jäämeiksi». Samoin venäläiset eivät näytä käyttäneen nimitystä muukalainen eli ulkomaalainen karjalaisista, inkeriläisistä, vatjalaisista ja virolaisista, joita yhteisesti nimitettiin «tshuudeiksi». Linnan varusväki ei näytä olleen sanottavan suuri, koskei se yrittänytkään hyökkaystä vihollisen karkoittamiseksi, lähetti vain terveisiä ja pyysi rauhaa.

]Juuri Hakoisten linnaa ovat moniaat aijemmatkin tutkijat olettaneet kronikan Vanain linnaksi. Vastusta heillä on ollut vain gorod sanan selittämisestä. FOHSSTRLÖM on arvellut, ettl sana tarkoittaisi linnan turvissa syntynyttä suurempaa kylää tai asutusryhmää^[18]. RINNE on·mennyt pitemmalle, luottaen siihen, että mainittu sana olisi käsitettävä «kaupunkia» merkitsevänä, niinkuin nykyaankin, ja pitäen aivan luonnollisena, että linnan lähellä on ollut kauppala eli kaupunkiasutus^[19][20]. SAXEN on syyttä otaksunut, etta sanalla gorod olisi tarkoitettu nykyistä Hameen linnaa^[21].

Kaksi edellistä arvelua raukeaa kuitenkin, kun tietä, että gorod vanhassa venäjänkielessa merkitsee m.m. «aitausta, varustusta, linnoitusta»^[22]. Puheenaolevassa tapauksessa näkyy sanaa käytetyn linnaa yleensä tarkoitettaessa; mahdollisesti sisältyy siihen lähellä oletettavia asumuksiakin, mutta näitä yksinaan se tuskin on voinut merkita. Tätä käsitystä tukee sanan kayttö erään toisen kronikan kertomuksessa samasta retkestä ja samasta linnasta ^[23]. Kertomuksessa sanotaan nimittäin näin: «linna ja se päälinna oli sangen vahva» — Venäjänkielinen tekti — sekä «he seisoivat sen linnan juurella 3 päivää ja 3 yöta» — Venäjänkielinen tekti — Mainittakoon lisäksi, että Käkisalmen linnan rakentamisesta v. 1310 kronikka käyttää sanoja «salvoivat (hakkasivat) linnan (gorod), revittyään vanhan».

On sitte katsottava, mitä viittauksia vertaileva linnatutkimus antaa linnan rakennus-aikaan.

Yleisluonteeltaan Hakoisten linna edustaa vanhaa linnatyyppiä. Se lähenee muinaislinnojamme päälinnan korkean aseman puolesta, jolle määräävänä periaatteena on ollut, kuten yleensä oli laita ennen ristiretkien aikaa, mahdollisimman suuren korkeus-eron aikaansaaminen puolustajan ja hyökkääjän välille. Pakanuuden ajan linnoja muistuttaa myös esilinnan kehämuurin muuraustekniikka, jonka on katsottava osottavan vaillinaista perehtymistä kalkin kayttöön ^[24]. Niiden kaltainen linna on lisäksi ainakin esilinnan portin turvaamiseen nähden: porttitornia ei ole olemassa, vaan on sisäänkäytävää pitennetty, aivan kuin joskus muinaislinnoissa.

Voisipa melkein luulla, että linna olisi pakanuuden-aikaisesta linnasta muodostettu, samoin kuin Liedon Vanhalinna, mutta todistaa sitä ei voida. Tätä arvelua vastustaa se seikka, että kehämuurin perustuksen alta on ilmoituksen mukaan tavattu joitakin tiilenkappaleita^[25]. Nämä voisi tosin selittää siten, että muuri on tullut uudestaan muodostetuksi kristillisellä ajalla. Merkillistä vain, ettei muurin liiteaineena siihen aikaan olisi käytetty kunnollista kalkkia.

Joka tapauksessa on linnan lopullinen muoto keskiajan puolelle luettava, niinkuin päälinnan kehämuurin tekniikka ja vakinaista asumista todistava kivinen asuinrakennus sekä eräät muut ominaisuudet näyttävät. Mutta mitään sellaista piirrettä ei ole, joka todistaisi linnan rakennetun juuri 1250 vuoden vaiheilla. Esilinna esim. on jo pakanuuden ajalla ja verrattain usein keskiajan alkupuolella Europan linnoissa nähtävä ilmiö. Yksinkertaiset porttilaitokset edustavat ikivanhaa kehityskantaa, jonka nojalla linnan ikää ei voi rajoittaa 1250:n vaiheilille. Kivimuurien perustuksissa havaitsemansa kivien asettelutavan myöntaa RINNE viittaavan 1200-luvun aikaisempaan osaan^[26]. Tiiliainekseen ei ole luottamista, mutta mainita tulee, että tiilien koko osaksi on sama kuin Vanhassalinnassa (1100-luvun jalkipuoliskolla)^[27]. Huomattava piirre on esilinnan pergermän kohottaminen ristikkäin asetetuilla puilla — tapa, joka Ruotsista ei liene tunnettuna ennenkuin 1200-luvun puolivaiheilta alkaen^[28]. Samankaltaista tapaa on kuitenkin noudatettu esim. Riigan kaupunginmuuri-tornien^[29] ja Väinänsuun luostarirakennuksen^[30] perustuksissa 1200-luvun alkupuolella, puhumattakaan Liivinmaan ja Preussin^[31] pakanuuden-aikaisista suosilloista. Sen on siten täytynyt olla varhain tunnettuna myös Skandinaviassa ja Länsi-Europassa, mistä päin Hakoisten linnan rakennusmestari lienee ollut kotoisin.

Mitä tulee linnan eri osain keskinäiseen rakennusjärjestykseen, olisi sekä käytännöllisen tarpeen etta puolustuksen kannalta ehkä edullisimmaksi katsottava esilinnan rakentamista kaikkein ensimäiseksi. Sen tultua rakennetuksi olisi heti saatu m.m. vedensaanti ja miehistön ratsut turvatuiksi, ja päälinnan muuraaminen olisi käynyt häiritsemättä päinsä. Kuitenikin on herkän mielikuvituksen avulla keksittävissä todistuksia aivan päinvastaisenkin rakennusjärjestyksen hyväksi^[32]. Kaikissa tapauksissa näyttää jotakin ikäeroa olevan havaittavissa linnan rakennuksissa. Päälinnan asuinrakennus esim. on ilmeisesti kehämuurin jälkeen syntynyt, koska sillä on omat, viimemainitun kylkeen liittyvät seinänsä.

Eri kysymys on, voidaanko rakennusjärjestykseen ensinkään perustaa linnan ikämääräystä, saatikka sitte väittää, että tämä tai tuo järjestys on juuri sellainen, jota voi edellyttää Birger jaarlin retkellä rakennetulta linnalta. Ensiksikin on epäiltävää, ehtikö jaarli lainkaan ryhtyä varsinaisiin rakennustoimiin ^[33] koska hän on voinut Hämeeseen saapua vasta syysmyöhällä ja koska valmistavat työt, kuten kalkin ja tiilien hankkiminen, olivat hyvissö ajoin suoritettavat. Mainittuja rakennusaineita oli talvella ajettava, paraiten ehkä Turusta, tai sitte kesän aikana paikkakunnalla valmistettava. Kalkkia voitiin seudulla polttaa vain sillä edellytyksellä, etta edes joku Hämeen kalkkivuorista oli sitä ennen etsittynä, mikä oudolle ei ollut helppo tehtävä. Tiilisavi oli jo edelliseksi talveksi nostettava jäätymään ja murenemaan, jos näet oletelaan, että puheenaolevaan aikaan noudatettiin samaa tapaa kuin 1500-1uvulla (ks. X lukua).

Vertailtaessa Hakoisten linnaa muihin varhaisen keskiajan linnoihin, on syytä ensiksi kiinnittää huomiota päälinnaan.

Kotimaassa on Liedon Vanhalinna se, jota Hakoisten linna kaikkein eniten muistuttaa niin päälinnan kuin esivarustustenkin puolesta, ollen kuitenkin sitä edistyneemmäksi katsottava. Luonnollista onkin, että niin läheinen linna kuin Vanhalinna on vaikuttanut Hämeen varhaisimman kristillisen linnan muotoon. Toisella puolen on itsestään selvänä pidettävä, että tämä vaikutus voi johtua vain ajalta, jolloin Vanhalinna vielä oli käytännössä, ja jolloin samaisen linnatyypin, tietenkin parannettuna, katsottiin voivan vastata niitä vaatimuksia, joita Hämeeseen perustettavalle linnalle asetettiin. Kun Vanhalinna on tullut hyljätyksi 1200-luvun alkupuolella tai viimeistään puolivaiheilla ^[34], pitäisi Hakoisten linnan olla rakennettu jonkun verran ennen 1200-luvun puoliväliä.

Ulkomaisista samaan tyyppiin kuuluvista linnoista antaa jonkun käsityksen kuvassa 41 nähtävä, meidän päiviimme säilynyt Rosenaun linna Siebenbürgissa, Karpaatien takana. Uhmaillen kohoaa se monine torneineen 150 m korkuisella, jyrkkarinteisellä kalkkivuoren nyppylällä. Linna on todennäköisesti Saksan ritarikunnan (1211-1225) rakentama, vaikka myöhemmin laajennettu ja lujitettu. Alkuaan on sen tehtavana ollut paikkakunnan suojeleminen mongolien ja sitte turkkilaisten hyökkäyksiltä ^[35].

Pohjoismaista mainittakoon Hakoisten päälinnan vastineena Lilleborgin vuorilinna Bornholmin saarella. Esilinnaa sillä ei ole, vaan sen sijasta on torni vuoren loivimman sivun ja linnantien turvana. Linna on perustettu todennakoisesti 1100-luvulla ja hävitetty v. 1259 ^[36]. Hakoisten linnalle olisi siis Tanskassa ollut esikuvia ehkäpä sata vuotta ennen 1200-luvun puolivalia tai Birger jaarlin Hämeen-retken aikaa.

Eräs linna, jonka on katsottu olleen Hakoisten linnan esikuvana, on Tukholman keskiaikainen linna^[37]. Mutta itse asiassa nämä linnat eivät osoita sellaista vastaavaisuutta, johon olisi erikoista huomiota kiinnitettävä. Jos niitä verrataan maantieteellisen asemansa puolesta (kuvat 29 ja 39), on ero silmiinpistävä. Mitä suunnitelmaan tulee, on niille tosin yhteistä esilinnan esiintyminen ja sijaitseminen päälinnan juurella^[38], mutta muuten on edellisen suhde jälkimäiseen kummassakin erilainen. Hakoisissa on esilinna päälinnan ja sille nousevan tien ulkovarustuksena. Tukholmassa esilinnalla ei ole samaa merkitystä, sillä päälinna on alkuaan ollut aivan itsenäinen linna, jonka puolustus on ollut keskitettynä päätorniin. Mainittu esilinna onkin nähtävästi vasta jälkeenpäin syntynyt. Tarkempää tietoa ei ole kuin että se johtuu keskiajalta^[39]. Tukholman linnan mahtavalle, pyöreälle päätornillekin on luultu 1öydetyn vastine Hakoisten linnasta. Mutta epäiltävää on, tokko jälkimäisessä torniksi arveltu nelikulmaisen rakennuksen jäännös ensinkään on kuulunut päätorniin. Tämän puolustusmerkitys on joka tapauksessa ollut verraten vähäinen ja rakennus-aika kenties myöhäisempi kuin koko muun linnan (siv. 85). Edelleen on huomattava, että Tukholman linnaa ja kaupunkia on aikanaan erottanut niin syvä vesihauta, että laivat ovat voineet laskea aina sen keskivälille asti (anda up till Leijon-Kuhlan)^[40]. Hakoisten kuivan haudan aihelmaa, joka ei kierrä edes koko esilinnaa, ei voida luonteensa puolesta verrata tuohon vesikaivantoon.

Linnat ovat siis tyypiltään oleellisesti erilaisia. Edellinen lähenee n.s. vesilinnoja, jälkimäinen on selvä vuorilinna. Mutta vaikka niissä siitä huolimatta nähtaisiin jotakin lähempää yhtäläisyyttä, ei Hakoisten linnaa siltä vielä ole katsottava Birger jaarlin aikaiseksi, koskei sitä voida varmaan sanoa Tukholmankaan linnasta. HILDEBRANDin y.m. ruotsalaisten tutkijain mukaan olisi näet linna, s.o. pyörötorni sitä ympäröineine valleineen ja ulkovarustuksineen, rakennettu mahdollisesti jo ennen Birger jaarlin aikaa, ehkä Knut Pitkän toimesta^[41]. — Epäkriitillistä siten on rinnastaa Hakoisten linna «lähinnä ja kaikissa pääkohdissaan»^[42] Tukholman linnaan sekä sitoa molemmat toisiinsa Birger jaarlin nimellä, niinkuin RINNE on tehnyt.

Kun sitten on vastinetta etsittävä Hakoisten esilinnalle, kohdistettakoon huomio sen rinteiden keinotekoiseen jyrkentämiseen vallin ja haudan avulla. Tämä on näet meidän oloissamme harvinainen ja puolustuksen kannalta perin kuvaava piirre, joten se voi antaa erityistä johtoa linnan iän jopa esimuotojenkin määrittelylle.

Puheenaolevassa suhteessa Hakoisten linnaan verrattavia linnoja kotimaassa ovat Porvoon sekä osaksi Sipoon linna.

Porvoon linnan paikka on 32 m korkuinen soraharju Porvoonjoen äyräällä. Linnan ala on neliön muotoinen, noin 40 m laajuinen (kuv. 42). Sitä ympäröi joka puolelta kaksi syvää vallihautaa ja kummankin ulkopuolella oleva jyrkkärinteinen valli. Näiden ulkovarustusten kautta linna on tullut ympäristöstä erotetuksi ja hyökkäyksiltö yhtö hyvin turvatuksi kuin luontaisille jyrkille maille rakennetut linnat. Haudoissa ei ole milloinkaan voinut olla vettä. Valleista on ulkopuolinen lounaiskulmalta joko muodostamatta jätetty, koska harjun rinne sillä kohdalla muutenkin on jyrkänlainen, taikka sitte myöhemmin runneltu. Se on muuten matalampi kuin sisäpuolinen valli, ja tämän harja on taas linnantasoa alempana, joten viimemainitulta on voitu edullisesti puolustaa molempia valleja. Vallijärjestelmä on siis sama kuin Hakoisissa, paitsi että se on kaksinkertainen. Arvella sopii, että Porvoon linnavallit ovat olleet samantapaisella paaluvarustuksella suojatut kuin Hakoistenkin valli.

Toimitetuissa kaivauksissa ei ole tavattu muita rakennusjätteitä kuin tiiliä ja kuivuneita savenpalasia. Todennäköisesti ovat sekä huonerakennukset että kehämuuri, jonka on oletettava kiertäneen yltympäri linnatason reunaa, olleet puisia. Esinelöydöt kuulunevat pääasiassa 1200-luvun jälkipuoliskolle ja 1300-luvun alkupuolelle. Ne eivät kuitenkaan estä pitämästä linnaa jo aikaisemmin rakennettuna. Historialliselta kannalta katsottuna voisi linna johtua tanskalaisretkien ajalta, siis 1200-luvun tienoilta (vrt. siv. 37). Siitä olisi Birger jaarli helposti saanut muodostetuksi, kuten ennen on arveltu, sotilaallisen lähtökohdan Hämeen-retkelleen ja puolustusaseman laivastolleen.

Sipoon linnan rauniot sijaitsevat Sipoonlahden perukassa olevan entisen saaren, nykyisen niemekkeen eteläisessä kärjessä. Paikka on osaksi kallioinen, puolentoistakymmenen metrin korkuinen, ja muilta puolilta, paitsi pohjoisesta päin, jyrkkärinteinen. Viimemainitulta taholta sitä erottaa muusta harjanteesta kaksi kaarenmuotoista hautaa ja niiden välillä oleva maavalli. Sisäpuolinen hauta on nykyään noin 20 m levyinen ja 5-6 m syvyinen, linnaan päin perin jyrkkärinteinen (kuv. 43). Ulkopuolinen on vahan kapeampi ja sen pohja on samassa tasossa kuin edellisen. Aikanaan vesi on ulottunut hautojen länsiosaan, mutta nähtävästi ei milloinkaan niiden itäpäähän, missä hautoja ei ole, luuItavasti maaperän kivisyyden takia, kaivettu yhtä syviksi. Valli muodostaa keskikohdalla polvekkeen ulospäin, jolla lienee sijainnut n.s. sillanpää, s.o. vallihautain yli johtaneen sillan suojavarustus.

Itse linnalla, jonka laadusta ei tiedetä niin mitään, esiintyy läjäpäissä rakennussoraa ja yksinäisiä vanhan näköisiä tiiliä. Kieltämättä on linna, joka yleispiirteiltään muistuttaa Hakoisten linnaa, varhaiseen keskiaikaan luettava. Sen historia ja merkitys on hämärän peitossa.

Kuva 44. Normandialaisen Arquesin linnan poikkileikkaus- ja erikoiskuva. Linna on rakennettu ll:nnellä vuosisadalla (s= linnalta lähteviä maanalaisia käytäviä, joita myöten päästiin estämään, ettei vihollinen saisi kaivoksillaan vahingoittaa linnan perustuksia.) Viollet-le-Ducin mukaan.

Vieraista maista on ensiksi mainittava Ruotsi, josta tiedettävästi kuitenkaan ei tunneta puheenaolevassa suhteessa Hakoisten ja Porvoonlinnaan vertailtavia linnoja. Sen sijaan ovat sellaisia useat vallilinnat Tanskassa^[43], missä alaltaan joko pyoreä tai nelikulmainen linnataso on yhden jopa kahdenkin kuivan kaivannon kautta erotettu jostakin ylävästä maaharjanteesta. Pyoreät linnamuodot olisivat rakennetut MOLLERin mukaan 9:nnellä ja 10:nnellä vuosisadalla, jota vastoin nelikulmaiset linnat kuuluisivat myös 11 :nnelle vuosisadalle, sittemmin vähä vähältä vaihtuen toisenlaisiin, romaanilaisen keskiajan linnatyyppeihin. Puheenaolevat vallilinnat ovat sukua Saksassa, Ranskassa ja Englannissa samaan aikaan esiintyville linnoille. Näistä antaa käsityksen kuuluisalla Bayeuxin tapetilla esitetty Dinanin linna Bretagnessa Pohjois-Ranskassa. Huomattava on, että tapetti, joka kuvailee Vilhelm I:n valloitusretkeä Englantiin v. 1066^[44], on neuloen tehty, joten sen kuvat luonnollisesti ovat kaavamaisia. Mainittu linna (kuv. 47), ilmeisesti puurakennus, sijaitsee ylävällä kummulla, jonka kummallakin puolella nähdään vallihauta ja sen ulkopuolella valli. Viimemainitulle ei ole lainkaan kuvattu paaluvarustusta, mutta sellaisen on kuitenkin oletettava linnaa ympäröineen, koska portti on olemassa (kuvassa vasemmalla). Portilla alkaa vallihaudan ylitse linnaan johtava silta, jota muuan soturi puolustaa.

Saman järjestelmän mukaiset ulkovarustukset ovat VIOLLET-LEDUCin mukaan kuvaavia normandialaisille, 11:nnen ja 12:nnen vuosisadan linnoille^[45]. Esimerkkinä olkoon poikkikuva Arquesin suurenmoisesta kivilinnasta ja sitä selventävä erikoiskuva (kuv. 44). Linna sijaitsee korkean vuorenharjanteen päässä, ja sitä on kauttaaltaan kiertänyt kuiva ja syvä hauta ja tämän ulkopuolella oleva valli paaluvarustuksineen. Vain hauta on kokonaan ihmistyötä, valli sen sijaan on ulkorinteeltään luontainen.

Itämeren maakunnissa lähemmin sanottuna Kuurinmaalla ja nykyisen Liivinmaan eteläosassa esiintyvät keilamaiset, pohja-alaltaan soikean- y.m. muotoiset n.s. «porrasvallilinnat» ovat tässä myöskin mainittavia puheenaolevaa linnoitustapaa osottavina^[46]. Ne ovat joko pengerrettyjä taikka sitte Hakoisten y.m. linnain tapaan, usein kuitenkin moninkertaisten vallien ja vallihautain avulla, jyrkkärinteisiksi muodostettuja. Ja kaikki ne kuuluvat esihistorialliselle ajalle, s.o. viimeistään 1200:n tienoille.

Muinais-Liivinmaan puolentoistasadan keskiaikaisen linnan joukossa on tiettävästi vain yksi ainoa, jossa on samaa jyrkennystapaa noudatettu, nimittäin Wolkenbergin linna n.s. Puolan Liivinmaassa, rakennettu jonkun verran ennen vuotta 1263^[47]. Koko linnaa, sekä pää- että esilinnaa, jotka molemmat ovat melkein suorakaiteen muotoisia, ympäröi nykyään 2,5 m korkuinen valli ja sen sisäpuolella oleva kuiva hauta. Valli on ollut ilman kalkkia rakennetulla harmaakivimuurilla korotettu, niinkuin vallin kummallakin puolella olevat kiviläjät näyttävät. Mutta mahdollista on, että niin valli kuin vallihautakin kuuluvat esihistorialliselle ajalle. Tällä paikalla lienee näet tohtori ja arkkitehti W. NEUMANNin mukaan ollut pakanuuden-aikainen linna, jota Saksan ritarikunta on valloituksen jälkeen lisävarusteilla vahvistanut. Wolkenbergin linna nähtävästi muuttui, Väinänlinnan (Dünaburgin eli Dvinskin linnan) tultua rakennetuksi v. 1275 tai 1276, tämän sivulinnaksi, pian sittemmin menettäen kokonaan merkityksensä.

Lopuksi ovat vielä muisteltavat porrasmaisesti, vallein ja kuivin haudoin, luodut n.s. Djakovotyyppiset Venäjän muinaislinnat^[48], jotka ovat rakennetut viimeistään myöhemman rautakauden loppupuolella.

Puheen-alaisen linnoitustavan yleisyys etelässä ja lännessä päin ja sen käyttämättömyys suurimmassa osassa Skandinaviaa saa selityksensä maanmuodostuksen erilaisuudesta. Laajoilla aloilla Keski-ja Länsi-Europassa sekä Venäjällä on maaperä pehmeätä ja luonnon tarjoamat jyrkät kukkulat harvinaisia. Siellä on siten keinotekoisella tavalla ollut luotava korkeille jokiäyräille j.n.e. tarkoitukseen sopivia linnanpaikkoja. Skandinavian alkuvuorialueella on sen sijaan ollut runsaasti tarjolla sellaisia linnamäkiä ja -vuoria, jotka eivät tarvinneet erikoista muodostamista. Samoin on laita Suomessa, ja nuo harvat, mainittua tapaa noudattavat täkäläiset linnat ovat siten katsottavat vieraasta maaperästä siirretyiksi istukkaiksi.

Ylläolevasta katsauksesta käy selville ensiksikin, että tämä linnoitustapa muualla on jäänyt pois yleisestä käytännöstä viimeistään 1100-luvun lopulla. Kun sitä ei ole luultavasti paljoa myöhemmin Suomessakaan sovellutettu, on siis Hakoisten ja Porvoon linnatyyppi luettava viimeistaan 1200-luvun alkupuoliskolle.

Toiseksi lienee selvää, ettei kumpaakaan linnaa ole Ruotsista tulleeksi kultuurivaikutukseksi katsottava. Minkä maan linnat niille lähinnä ovat esikuvina olleet, on yksinään muodon nojalla vaikeata sanoa. Porvoon linnalle on tarkkoja vastineita Tanskassa, jonne my6s historialliset seikat viittaavat. Hakoisten linna on sekamuoto, jossa vuorilinna ja asemaltaan keinotekoisesti jyrkennetty esilinna ovat sulaneet yhteen, ja joka osottaa kotimaisiksi luettavia piirteitä vieraan vaikutuksen rinnalla. Viimemainittu on voinut johtua niinikään Tanskasta taikka ehkä kauvempaa, Länsi-Europasta päin. Tanskassa; nim. Lundissa, oli pohjoismaiden korkein kirkollinen hallitusmies, ja Tanska oli vuodesta 1228 alkaen dominikaanimunkkien Dacia-piirin keskipisteenä. Tämä piiri kasitti paitsi Skandinaviaa myös Suomen ja muut Itämeren rantamaat^[49]. (Ensimäinen dominikaaniluostari perustettiin Suomeen 1250 vaiheilla, mutta veljesten toiminta täällä on varmaankin alkanut aikaisemmin).

Varhais-keskiaikaista kultuuriyhteyttä Tanskan ja Suomen välillä siis kylläkin on ollut. Mutta toiselta puolen on Tanska, samoinkuin Ruotsi, kristillisen kultuurinsa saanut länsimaista, eikä ole voinut sille antaa omaa leimaansa. Samasta yhteisestä alkulähteestä on meidänkin keskiaikainen kultuurimme tullut, alussa ehkä enimmäkseen Lybekin kautta. Harhateille joudutaan useinkin, jos oletetaan koko kultuurimme tulleen Ruotsin kautta, ruotsalaisessa tai skandinavialaisessa muodossa, ja vasta ruotsalaisen valloituksen jäljissä. Samoin tietenkin on laita aineellisen kultuurin. Ei edes linnojen· esimuotoja ole suinkaan etsittävä yksinomaan Ruotsista, eikä kaikkia varhaisen keskiajan linnoja tarvitse sovittaa aseellisen valloituksen yhteyteen.

Selvite1tyämme linnatutkimuksen·kanna1ta Hakoisten linnan ikää ja esimuotoja, on kysyttävä, kumpaa historiallista tarkoitusta, Hämeen käännytyksen vaiko lopullisen valloituksen turvaamista, linna paremmin vastaa.

Linnan maantieteellinen asema näyttää rakentajain pikemmin karttaneen Hämeen va1taväylää, Vanajaveden asutuskeskustaan etelästä päin johtavaa vesireittiä, kuin koettaneen sitä hallita. Päinvastaisessa tapauksessa linna olisi pitänyt sijoittaa aivan väylän varrelle, eikä nykyiselle paikalleen, siitä muutamia kilometrejä syrjälle päin. Täällä on sillä voinut olla vartiolinnan merkitys ainoastaan lähimmillä joilla ja Kernaalan järvellä tapahtuneeseen, etupäässä tietenkin paikalliseen liikenteeseen nähden. Tuolla se olisi sen sijaan asettunut hallitsemaan epäilemättä suurempaa liikettä, ja sillä olisi ollut huomattava strateginen arvo, ennen kaikkea novgorodilaisten hyökkäysten vastustamisessa. Edellä on esitetty, että 1311 vuoden retkellä noudatettiin todennäköisesti juuri tuon valtaväylän suuntaa. Ja niin lienee yleensä ollut Novgorodista päin sisä-Hämeeseen tehtyjen retkien laita. Kun nämä retket oletettavasti yleensä tapahtuivat talven aikaan, olisi niillä tietysti voitu muitakin kulkuteitä käyttää. Mutta ainakin Janakkalasta alkaen luoteeseen päin on Hämeen pääasutus, joka kai etupäässä oli noiden retkien silmämääränä, keskittynyt mainitun reitin varsille. Lienee siten myönnettävä, ettei Hakoisten linnan asemaa valittaessa ole erityisesti silmällä pidetty Novgorodin hyökkäysten aktiivista torjumista, vaan etupäässä itsepuolustusta^[50]. Eikä tälle paikalle, Hämeen pääasutus-alueen reunalle perustettua Hakoisten linnaa luulisi alusta pitäen aijotun edes suuremman alueen valtiaaksi. Sen sijaan on linna asemansa puolesta hyvin käsitettävissä, jos se katsotaan syntyneen käännytyksen turvaksi, ja jos lisäksi oletetaan Kernaalan seudun kääntyneen tai käännytetyn ennen Vanajaveden seutujen asutusta.

Yleisluonteeltaan Hakoisten linna on pako- eli suojalinnaksi katsottava. Sellaisenahan esiintyy edellämainitulla Novgorodin retkellä piiritetyksi ja osaksi vallatuksi joutunut «Vanain linna » ilmeisesti juuri puheenaoleva linna. Käytännöltään se eroaa pakanuuden-ajan linnoista pääasiallisesti vain siinä, että se oli vakinaisesti asuttu ja pysyvällä varusväellä miehitetty. Linna vastaa siten hyvin Hämeen varhaisemman käännytyksen tarkoituksia, joita voi ilmaista esim. Henrik Lättiläisen sanoilla liiviläisten keskuuteen v. 1214 rakennetusta Riigan piispanlinnasta Treydenistä: linna rakennettiin toivossa, että se tuottaisi rauhaa maahan ja tulisi turvapaikaksi papeille ja piispan miehille^[51].

Paitsi pakanallisia hämäläisiä vastaan on tällainen turvalinna sen ohella ollut tarpeen myös novgorodilaisia ja muita kirkon vihollisia vastaan. Näiden säälitön viha kohdistui etupäässä luonnollisesti roomalaisen kirkon edustajiin, niinkuin esim. karjalaisten julma hävitysretki v:lta 1256 tai 1257 osottaa (siv. 69).

Birger jaarlin aikaisiin poliittisiin tarkoituksiin on Hakoisten linna luonteeltaan vähemmän sopivaksi katsottava, varsinkin kun kysymyksessä oli koko Hämeen valloitus ja taistelun uudestaan alottaminen Novgorodia vastaan. On tuskin luultavaa. että jaarli, aikansa ja maansa ensimäisiä valtiomiehiä, olisi valloituksensa turvaksi ja rajalinnaksi Novgorodia vastaan sekä Hämeen pakkolinnaksi tyytynyt niin alkeelliseen ja strategisesti toisarvoiseen vuorilinnaan kuin Hakoisiin. Poliittisille linnoille pantiin sitä paitsi jo tähän aikaan suurempia käytännöllisiä ja mukavuusvaatimuksia. Näitä vastasivat paljon paremmin vesilinnat, jommoisia Ruotsissa oli ollut käytännössä ainakin puoli vuosisataa ennen jaarlin aikaa. Esimerkkinä varhaisesta vesilinnasta olkoon kuvissa 45-46 nähtävänä Örebron linna sen muotoiseksi täydennettynä kuin se on katsottu olleen 1l00-luvun lopulla^[52]. Mainittu linna on tosin sangen yksinkertainen. Sen pääosana on korkea päätorni, eikä varsinaista asuinpalatsia ole. Mutta 1100-luvulla palatsilinnalla ei vielä ollutkaan edellytyksiä, kuninkaan vallan ollessa alituisten taistelujen aiheena kilpailevain ruhtinassukujen kesken.

Mitä tulee Hakoisten linnan asuinrakennukseen, on se alaltaan paljon vaatimattomampi kuin Itämeren maakuntain samanaikaiset pää- eli komtuurilinnat (vertaa XII lukua). Sen sijaan se vastaa mainitun alueen ala- eli voutilinnoja, ollen vähän pienempi kuin esim. Narvan uusi linna, joka kuitenkin aikanaan oli strategisesti tärkeä voutilinna (asuinrakennuksen ala 345, Hakoisissa 324 m2)^[53]. Hakoisten linna vastaa siten asuinrakennuksensa puolesta kylläkin niitä vaatimuksia, joita voidaan asettaa käännytystyön tukemista ja Hämeen seurakunnan hallintoa varten oletettavalle Turun piispan voutilinnalle. Vähemmät ovat sen edellytykset puheenaolevassakin suhteessa Hämeen maakunnan valtalinnaksi, paitsi korkeintaan väliaikaiseksi.

Niinkuin edellä on osotettu, on muototutkimuksen kannalta turhaa yrittääkään rajoittaa Hakoisten linnan rakennusaikaa niin ahtaalle kuin 1250:n vaiheille, vaan riittää, jos myönnetään se mahdollisuus, että linna on perustettu 1200-luvun alkupuoliskolla. Vierasta vaikutusta osaksi näyttävän esilinnan on huomautettu viittaavan Etelä-Skandinaviaan tai Länsi-Europaan eli samaan suuntaan, mistä kristinusko ja koko keskiaikainen kultuuri on maahamme saapunut. Lisäksi on linna katsottu paremmin vastaavan Hämeen varhaisemman käännyttämisen kuin Birger jaarlin valloitusretken tarkoituksia. Näin ollen on perusteltua olettaa linnan rakennusajaksi Hämeen käännyttämisen aikaa ja rakennusherraksi Tuomas piispaa, jolla kyllä on ollut rakennuttajalta vaadittavat edellytykset. Linnan rakentaminen on tässä tapauksessa asetettava siihen aikaan, jolloin järjestelmällinen käännytystyö oli vauhdissa ja linnoitetun tukipisteen tarve suurin, s.o. vuosien 1220-37 vaiheille (vrt. siv. 43-46).

Vähää ennen viimemainittua vuotta puhjenneessa hämäläiskapinassa on linna oletettava säilyneen piispan miesten käsissä. Näin on pääteltävä siitä, että kapina lähimpinä vuosina sangen todennäköisesti tuli osittain tyynnytetyksi, ja että ruotsalaisilla Nevan retkelle lähteissään nähtävästi oli jotenkuten turvattu asema Hämeessä. Sittemmin olisi Hakoisten linna voinut olla Birger jaarlin tukipisteenä tai «päämajana» hänen valloitusretkellään, vieläpä Hämeen hallintolinnanakin siihen asti kuin nykyinen Hämeen linna ehti valmistua.

Tällöin — ajankohdasta tulee puhe vasta XII luvussa — oli Hakoisten linna jo täyttänyt varsinaisen tehtävänsä. Sen ei kuitenkaan heti tarvinnut tulla hyljätyksi. Paikkakunnan turvalinnana etenkin novgorodilaisia vastaan sillä saattoi edelleenkin olla merkityksensä. Tässä asemassa, Hämeen linnan sivu- eli apulinnana, olisi Hakoisten linnalla ollut sama merkitys kuin esim. Vanhallalinnalla Koroisten Turkuun nähden tai liiviläisellä l\dselin linnalla sitä myöhempään Marienburgiin, Wolkenbergillä Väinänlinnaan nähden j.n.e.^[54]. Hämeen linnan etuvarustuksena sai se ensi kädessä ottaa vastaan Novgorodin rynnistykset, niinkuin nähtävästi juuri v. 1311. Hämeen linna oli kaiketi siksi lujasti varustettu ja, mikä oli pääasia, siksi vahva sotilas-asema, että se jo pelkällä olemassaolollaan on voinut pelastaa Vanajaveden seudun novgorodilaisten hävitykseltä. Miksei Hämeen linnasta tultu Hakoisten avuksi, on selitettävissä siten, että äkisti yllättänyt vihollinen esti tiedon tulostaan ajoissa pääsemästä Hämeen linnaan.

Paitsi edellämainittuja näkökohtia, jotka oikeuttanevat lukemaan Hakoisten linnan Tuomas piispan ajalle, on lisäksi vielä esitettävä pari seikkaa, jotka ovat epäsuorina todisteina tämän ajanmääräyksen puolesta.

Jos Hakoisten linna olisi se Tavestaborgh, joka ensi kerran Erikin kronikassa, 1320 vuoden vaiheilla, mainitaan Birger jaarlin rakentamaksi, olisi käsillä sellainen merkillinen sattuma, että kronikka tietäisi vain aikaisemman mutta ei myöhemmän eli nykyisen Hämeen linnan perustamisesta. Jälkimäisestä tapahtumasta kronikoitsijan ei luulisi olleen tietämättä ja kertomatta, varsinkin jos linna olisi rakennettu vain muutamia vuosia ennen kronikan kirjoittamista, kuten on väitetty. Luonnollisemmalta tuntuu, ettei kronikoitsija ole tietänyt mitään vanhan Hakoisten linnan perustamisvaiheista.

Huomattavampi on kuitenkin toinen seikka, nimittäin kysymys, miksikä Birger jaarlin perustamaksi katsottu Hakoisten linna olisi jo muutamain vuosikymmenien päästä hyljätty ja uusi linna rakennettu nykyisen Hämeen linnan paikalle, vaikkei poliittisissa oloissa sillä välin ollut mitään käännettä sattunut. Yhdeksi syyksi on arveltu^[55] Kernaalan vesireittien mataloittumista ja koskien lisääntymistä maankohoamisen ja jokien kuljettaman lietteen takia, mistä syistä liikenne olisi käynyt vaivalloiseksi. Maankohoamisen vaikutus sisävesistöihin ei kuitenkaan aina ole mataloittava, vaan toisinaan syventäväkin. Vain jälkimäinen voi asianlaita olla niissä tapauksissa, joissa veden lasku antaa kohoamisalueen keskustaan päin, kuten juuri useimmissa Kernaalanjärveen laskevissa vesireiteissä. Kosket taas aikain kuluessa harvenevat ja perääntyvät lähdeseutuja kohti, mistä seurauksena on jokien yhäti ja eniten alaosassaan tasaantuva juoksu. Ja jokien kuljettama liete laskeutuu suvantopaikkoihin, mutta virtakulutus pitää yleensä huolen jokiuoman säilymisestä jotenkin yhtä tilavana ja kaivaa sitä yhä syvemmälle. Puhe liikenteen kärsimistä haitoista on näin ollen aiheetonta.

On myös esitetty, että Hakoisten linna l300-luvun alulla on ollut tyypiltään vanhettunut, koska tällöin oli välttämätöntä linnoille saada veden tarjoamaa turvaa. Mutta jos Hakoisten linna olisi rakennettu v. 1249, olisi se heti syntyessään ollut vanhettunut. Veden tarjoaman turvan saa näet sanoa jo 1200-luvun alkupuoliskolla Itämeren maissa olleen yleisenä vaatimuksena. Muinais-Liivinmaan silloisista linnoista esim. olivat enimmät vesihaudoilla varustettuja. Poikkeuksista mainittakoon Räävelin monitorninen linna, perustettu joko Valdemar II:n aikana tai 1227-38:n välillä^[56]. Yllämaintttu vaatimus lienee muuten asetettava yhteyteen varsijousen ja heitto- ynnä piirityskoneiden käytäntööntulon kanssa, mikä pohjoismaissa tapahtui viimeistään 1200-luvun alulla^[57].

Edelleen on viitattu Viipurin linnan perustamiseen Suomen rajalinnaksi, joka olisi vapauttanut Hakoisten linnan siihen asti tärkeimmästä tehtävästään varjella maan itärajaa. Kun sitte myöhemmin nykyinen Hämeen linna olisi perustettu, olisi sillä ollut uudet vaatimukset täytettävänään. Mutta mitä vaatimuksia nämä olisivat olleet, on jätetty sanomalla. Hämeen hallintoa varten ei tarvittu uutta linnaa, sillä olisihan Hakoisissa kyllä ollut tilaa lisärakennuksille. Ja miksikä uusi linna tehtiin vanhaa tehokkaammaksi puolustuslaitokseksi, jää arvoitukseksi.

Koko tämä sekava vyyhti selviää, jos Hakoisten linna oletetaan kirkkopoliittiseksi, Tuomas piispan aikuiseksi tukipisteeksi, jonka sijaan sittemmin tulee uusi poliittis-hallinnollinen Hämeen valtalinna^[58].

Viitteet

1. J. R. Aspelinin muistiinpanot Hämeen linnasta, Kansallismuseossa.
2. A. O. Heikel, Muinaisjäänn. Hauhon kihlak., Tiedeseuran Bidrag-sarja, 29, s. 52.
3. Sarna teos, s. 48.
4. J. V. Hirsjärvi, Tammelan kihlak. muinaisj., käsikirjoitus SMy:llä, s. 19. — Hj. Appelgren, Suomen muinaislinnat, s. 23.
5. Kalm — Herkepaeus, Beskr. ofver Hauho sokn, Turku, 1756, s. 53; Tuneld — Porthan, Geografi, s. 390; A. O. Heike1, main. teos, s. 47.
6. Kirjoitiajan kuulema; vrt. A. O. Heike1, main. teos, s. 104, missä kerrotaan Hikiän mäkeäkin mainitun Hämeen linnan ensimäiseksi paikaksi. — Lopella, Kormun maalla, Alpakan torpan viereisellä harjulla on luontaista kivikkoa, ja tännekin olisi Hämeen linnaa aijottu rakentaa. — Niinikään Tyrväntöön, Lepaan Hinnonmaelle, missä on kellarin tai muun rakennuksen pohjaa (Kotiseutu, 1916, S. 102).
7. Hassel-Limnell, De Tavastia, II, s. 40-41. — A. O. Heikel, main. paik., s. 91. Ks. myös V. Voionmaa, Muinaishist. Häme, Kaikuja Hämeesta, VIII, s. 14.
8. Beskr. ofver Hauho sokn, 1756, ja J. V. Hirsjärvi, main. paikat. — A. O. Heikel, Hauhon kihlak., s. 47.
9. A. O. Heikel, ed. main. teos, s. 50.
10. Sama teos, s. 97 (vrt Hist. Ark., IX, s. 344). Mainittu päätos kuuluu: «Kom för Retta Thomass Erichson Haga gårdz fougdte och uplade udi Retten hög lofligh konungh Göstafz och konung Erichs Breff att under gamble Tauastehus :N: Haga gordh schall blifua och liggia alle gamble engier, derföre stadfestes de ännu derunder att blifua — — —»
11. Kirj. KuukausIehti, 1879, s. 175, 176.
12. Suomen muinaislinnat, s. XXX.
13. Suomen mäkilinnat, s. 274 y. m. -- Historiallisen museon oppaassa (1916) ilmoittaa Rinne Hakoisten linnan iästä, niinkuin mistäkin tunnetusta tosiasiasta: rakennettu toisella risti retkellä 1249.
14. Jos joen suuseutu on ollut lahtena linnan perustamisaikana, mitä ei voida varmaan päättää, olisi lahdella soutaja voinut sivuuttaa linnan vielä kauvempaa. — Sanottu koskee myös Tuulensuunjoen suuseutua.
15. J. Rinne, Mäkilinnat, kuvat 146 ja 147 sekä 144. Kahden ed. kuvan johdosta viittaan Hackmanin ja Heikeiin valokuviin Suomen esihis1. löydöistä, tauluun 79, ja kuvan 144 johdosta Riian näyttelyn katalogiin, taul. 21 , 1R, 20.
16. V. Voionmaa, Muinaishist. Häme, Kaik. Hämeestä, VIII, s. 22.
17. Mäkilinnat, s. 149, 232.
18. Keskiajan historia, s. 152.
19. Hämeenlinnan kaupungin alkujuuret palautuisivat siten monta vuosisataa varhaisempaan aikaan kuin tähän asti on totuttu olettamaan. Mutta selittämättä on jäänyt, mitä edellytyksiä Kernaalanjärven seudulla olisi ollut kauppalan syntymiseen. Valityskauppa tietenkään ei ollut sellaiseksi elinkeinoksi kehittynyt, että se olisi kauppalanporvareita elättänyt. Ja eri luonnontuotteiden vaihto ulkomaisiin tavaroihin tapahtui kai rannikkosatamissa ja todennäkoisesti joissakin määrin myos linnanvoudin välityksellä.
20. Mäkilinnat, s. 279-280.
21. Finländska vattendragsnamn. s. 68.
22. Срезневскій, Словаръ древнерусскаго яэыка.
23. Воскресенскій лѢтопнсь, Полн. собр. русск. лѣт., VII, Pietari, 1856, s. 186.
24. Rinteen mukaan esilinna olisi myöhemmin rakennettu kuin päälinna.
25. Mäkilinnat, s. 148—149.
26. Sama teos, s. 227. — Tämä seikka on ristiriidassa Rinteen oman ikämääräyksen kanssa.
27. Tiilien koko Hakoisissa noin 27 - 28 x I2,5 - 14 x 8,5 - 9 ja Vanhassalinnassa 26-27 x 12,5 - 13 x 8,5 - 9 sm (Mäkilinnat, s. 166 ja 97).
28. Mäkilinnat, s. 224.
29. Riikalaisen arkkitehdin H. Seuberlichin ilmoitus.
30. Riga-Sitz. ber, 1901, s. 59.
31. Riga-Sitz. ber, 1896, s. 136.
32. Mäkilinnat, s. 167.
33. Mäkilinnat, s. 272. — Huomautettakoon vertailun vuoksi, että Valdemar II retkellään 1219 saapui Viroon kesäl1ä ja palasi Tanskaan ehkä syksyn alussa. Hänen ei kuitenkaan ole luultu sillä välin ehtineen muuta kuin vahvistaa valloittamaansa virolaislinnaa Lindanissaa ja rakentaa siihen joitakin hirsirakennuksia.
34. Mäkilinnat, s. 128.
35. Emil Sigerus, Siebenbiirgisch-Sächsische Burgen und Kirchenkastelle.
36. H. Hildebrand, Sveriges medeltid, II, s. 777 - 78. - C. Neergaard, Salmonsenin Konvers. leksikon.
37. Mäkilinnat, s. 246, 272.
38. Kun korkeusero Tukholman linnan pää- ja esilinnan välillä ilmoitetaan 10 metriksi, tuntuu se liioitellulta (Rinne, Mäkilinnat, s. 246, ja Stockholms gamla slott skildradt af Gustai Rålamb i förra hälften af 1700-talet, vuosikirjassa Samfundet St. Eriks Årsbok, 1913, s. 35).
39. H. Hildebrand, main. teos, II, s. 774. — Saman y.m. tekijäin toimittama Stockholm under medeltiden och Vasatiden.
40. Rålambin kuvaus, main. vuosikirja s. 37.
41. Stockholm under medeltiden, s. 25. - Vrt. Sveriges historia intill 20:nde seklet, 2, s. 138
42. Mäkilinnat, s. 246.
43. Vor Oldtid, s. 644-648.
44. Joh. Steenstrup, Bayeuxtapetet ja saman Englands Erobring ved Hertug Vilhelm af Normandiet.
45. Dictionnaire raisonné de l'architecture française du XI:e au XVI:e siècle, III (1875), hakusana chateau.
46. M. Ebert, Die balt. Provinzen, Praeh. Zeitschr., V, 1913, s. 558 oleva kuva (hyvin kaavamainen).
47. W. Neumann, Die Ordensburgen im sog. polnischen Livland, Riga-Mitteil., XIV, s. 300 seur.
48. A. A. Ϲпицын, Городища Дъякова типа, Зап. И. Р. Арх. Общ., V:1, s. 111 s.
49. Wedel-)arlsberg, Une Page de l'Histoire des Fréres-Prêcheurs, la Province de Dacia, s. 8. — G. Rein, Biskop Thomas, s. 35.
50. Rinteen käsitys Hakoisten linnan strategisesti muka suuresta merkityksestä perustuu siihen edellytykseen, että novgorodilaisten vesitse Hämeeseen tekemät hyökkäykset olisivat tapahtuneet «kaikissa tapauksissa» Kernaalan järven kautta, ikäänkuin muuta tietä Vanajavedelle ei olisi olemassakaan (Mäkilinnat, s. 274).
51. Henrikin kronikan ennen main. käännös, s. 188.
52. Th. Nordström ja M. Dahlander, Örebro slotts historia , s. 7-8.
53. K. v. Löwis of Menar, Neuschloss an der Narva, Riga-Sitz.ber., 1910, s. 174 s. — Rinne lausuu, että Hakoisten linna alaltaan ja laitoksiltaan on ollut laajempi kuin senaikuiset yksityislinnat yleensä pohjoismaissa, ja että sillä senvuoksi on edellytettävä olleen poliittista tai hallinnollista tarkoitusta (Mäkilinnat, s. 248). Hildebrandin mukaan sen sijaan olivat yksityisten ylhäisten talot puheenaolevaan aikaan yleensä samanlaisia kuin talonpoikain talot, mutta suurempia. Yksityisiä eli herraslinnoja syntyi vasta paljoa myöhemmin.
54. Rinteen edellytys, että Hakoinen olisi jätetty käytännöstä heti kun Hämeen linna valmistui, on kokonaan perustelematon. Tavallisissakin oloissa on harvinaista, että vielä käyttökelpoinen rakennus uuden valmistuessa hylätään; sen käytäntö vain muuttuu. — Pantiinko muuten Hakoisten esilinna vuoden 1311 jälkeen uudestaan kuntoon, on epätietoista. Jos linna olisi kuntoonpantu, olisi sillä voinut olla paikallista merkitystä Pähkinäsaaren rauhaan asti.
55. J Rinne, Mäkilinnat, s. 280- 281.
56. Löwis, Die städtische Prolanarchitektur in Riga, Reval und Narva, s. 27. — Nottbeck ja Neumann, Geschichte der Stadt Reval, I, s. 6, II, s 3-5. — Neumann , Riga und Reval, s. 91.
57. Ks. Henrikin kronikkaa, esim. s. 6, 174 ja 213. — Saksalaisilta oppivat sekä venäläiset että liiviläiset uusien ampuma-aseiden käyttöä, ks. s. 70-71 , 304 ja 309. — Skandinaviassa on mainittujen aseiden täytynyt tulla käytäntööu jonkun verran varhaisemmin kuin Itämeren maakunnissa. Väite (Mäkilinnat, s . 277), että 1200-luvulla «varsinaiset välimatkataistelun välineet olivat keksimättä» (tuntemattomia Skandinaviassa?) on paha kompastus.
58. Rinne perustaa ikämääräyksensä, jonka mukaan Hakoisten linna olisi Birger jaarlin rakentama, seuraaviin seikkoihin, jotka tässä on syytä koota yhteen: 1) rakennusteknillisiin piirteisiin — kuten esilinnan perustamistapaan (etenkin pengermän kohottamiseen ristikkäin pantujen puiden avulla) ja tiiliainekseen — jotka osottaisivat 1200-luvun puolivälin aikaa; 2) puolustuslaitosten laatuun, nim. esilinnan itsenäisyyteen (?), mikä Skandinavian linnoissa olisi havaittavissa 1200-luvun keskivaiheilta alkaen, ja porttilaitosten varustustapaan, joka edustaisi samaan aikaan käytännöstä jäävää kantaa; 3) päälinnan yhtäläisyyteen bornholmilaisen Lilleborgin linnan kanssa ja linnan suunnitelman yhtäläisyyteen Tukholman linnan kanssa, jonka hän kategorisesti väittää Birger jaarlin perustamaksi; 4) linnan eri osain rakennusjärjestykseen, joka olisi juuri sellainen, miksikä se Rinteen mielestä voidaan edellyttää jaarIin retkellä rakennetulta linnalta; 5) linnan maantieteelliseen asemaan ja strategiseen merkitykseen, joiden puolesta linna olisi muka kuin luotu Birger jaarlin aikaista Hämeen ja Novgorodin politiikkaa varten.
    Esillä olevassa luvussa on näytetty näiden perusteiden heikkous pääkohdittain. Yksityiskohtiin koskeminen on täytynyt jättää suureksi osaksi sikseen, koska se ei huvittaisi useatakaan lukijaa ja vaatisi liian paljon tilaa.