Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria:Hämeen linnan nykyinen asu

Hämeen linnan valtiolliset ja sotavaiheet.

Hämeen linnan nykyinen asu. Hämeen linnan esi- ja rakennushistoria Kirjoittanut Julius Ailio

Hämeen linnan rakennustyöt kirjallisten lähteiden mukaan.

IX. Hämeen linnan nykyinen asu.

Vanhassa viljelysseudussa, Vanajaveden hymyilevässä laaksossa, muutaman sadan metrin päässä Hämeenlinnan kaupungista luoteeseen päin, kohoaa Hämeen linna Vanajaveden partaalla, 11-12 metrin korkuisella harjanteella. Rautateitse tai laivalla ohimatkustaessasi olet itse havaitseva, että tälle paikalle rakennettuna linna on kuin luotu sen juuritse virtaavan vesiväylän ja tätä tärkeinnä kulkutienään käyttäneen maakunnan valtiaaksi (kuvat 2, 4, 57). Ehdit samalla kuvitella linnan muinaista mahtia ja sotaista asua, vilaukselta nähdessäsi sen iäkkäät ja jykevät muurit ynnä tornit sekä osan entisiä ulkovarustuksia, nimittäin harmaakivisen kanuunatornin ja sen vieressä kohoavan korkean maavallin (kuvat 5 ja 6). Verrattuna muiden maiden usein suurenmoisiin, sekä sotaisessa että rakennustaiteellisessa suhteessa huomiota herättäviin keskiaikaisiin linnoihin, tuntuu Hämeen linna vähäpätöiseltä ja vaatimattomalta. Mutta loitolla suurista sivistyskeskuksista sijaitsevana sangen varhaisena länsimaisen kultuurin muistomerkkinä ansaitsee se kylläkin mielenkiintoa. Se on vanhoista linnoistamme paraiten säilyneitä ja tarjoaa jommoisenkin kuvan keskiaikaisesta linnasta^[1].

Linnan näky johtaa mieleen, miten valloittajan saapuessa menehtyi hämäläisten itsenäisyys, mitä rasituksia maakunnalla on oIlut linnan ylIäpidon takia, ja mitä sortoa ja vääryyttä kansa on kokenut tunnottomain linnanvoutien puolelta. Mutta toiselta puolen muistuu mieleen myös linnan merkitys uuden, kehittyneemmän yhteiskuntamuodon tukena ynnä maakunnan hallinnon entisenä sijana. Lisäksi muistat linnan turvissa kasvanutta kaupunkia, jonka entiseIlä paikalla, linnan luoteispuolella, nyt näet venäläisen sotaväen kasarmit ja päällystön rakennukset. Linnan nykyisen tarkoituksen arvaat nähdessäsi sen ympärille ryhmittyneet kolkot vankilarakennukset. Päälinnassa ja sitä lähinnä ympäröivissä rakennuksissa ovat sijansa saaneet Hämeenlinnan kuritushuone ja työvankila naisia varten. Vanhan linnan länsipuolella oleviin 1870-luvuIla tehtyihin rakennuksiin on Hämeen lääninvankila sijoitettuna (ks. kuvia 6 ja 58).

KatselIessasi linnaa loitompaa, esim. Hattelmalan harjulta tai kaupungin puistosta (kuva 2), tarjoutuu silmiisi siksi viehättävä panoraamakuva, että hetkeksi unohdat kaikki linnaan liittyvät synkeät muistot. Näet ihailtavan kappaleen Hämeen sydänseutua ja nykyajan hyörinää sekä sen keskellä ylenevän linnavanhuksen, joka kertoo edesmenneiden polvien taisteluista ja kärsimyksistä sekä aikansa eläneestä yhteiskuntamuodosta.

Käykäämme läheltä tarkastelemaan linnaa sellaisena kuin se esiintyy yksinomaan vankilatarkoitukseen jätettynä ja sitä varten v. 1836 uudistettuna ynnä usein kerroin myöhemminkin korjattuna. Voimme sitte paremmin seurata esitystä linnan rakennusvaiheista ja sen varhaisemmasta asusta.

Linnaa lähestyessämme etelästä tai lännestä, näemme sitä näillä puolilla rajoittavan vesikanavan eli vallihaudan sekä sen sisäreunalla kohoavan maavallin sisään- ja ulospäin pistäytyvine kulmineen (ks. pohjapiirrosta, kuvaa 58, ja näköalakuvia 7, 8 ja 59). Järven puolella on nähtävänä yksinäinen ja korkea, alaltaan hevosenkenkää muistuttava vallivarustus. Nämät ovat jäännöksiä linnan myöhäisimmistä, viimeksi 1770-luvuIla uudistetuista ulkovarustuksista, jotka lähes yltympäri ovat kaartaneet linnaa. Niiden rakennusvaiheista ja alkuperäisestä luonteesta tulee jälkeenpäin puhe. Tässä mainittakoon hävitystyöstä, joka on kohdannut enintä osaa näistä varustuksista.

Kaupungin puolinen valli (kuv. 7, 101 , 102) hävitettiin sisäosiltaan v. 1869, tehdäkseen tilaa lääninvankilalle ja kuritushuoneen nykyiselle ulkopihalle. Ulkopuoliseen, hävittämättä jätettyyn valliin on myöhemmin puhkaistu kuritushuoneelle johtava porttiaukko. Tämä valli on nykyään vain parin metrin korkuinen, paitsi molemmin puolin porttia, missä se on hiukan korkeampi. Lounaaseen tai länteen päin antavan vallin myöhemmistä kohtaloista tiedämme, että nykyään jälelläolevaa ulkovallia ASPELINin muistiinpanojen mukaan on alennettu puoleen korkeuteensa, eli noin 6,5 metriin. Länsipuolella, vallien sisällä, on aikaisemmin sijainnut yksinäinen invaliidikasarmi. Linnan luoteispuolella sijainneet vallit (kuv. 9) raastettiin kertomuksen mukaan v. 1873 tai 1874 ja käytettiin vallihautain täytteeksi.

Jälellejäänyt hauta (kuva 59) on viime aikana säilynyt jotenkin entisellään. Sitä kuuluu 1870-luvun loppupuolella peratun ja korjatun järveen asti^[2].

Noudattaaksemme ajanmukaista järjestystä, pysähdymme tämän jälkeen hetkeksi edellämainitun harmaakivisen pyörötornin eli rundelin luokse (kuva 98). Se on ainoa uudenajan alkupuolella eli kanuunain alkuajalla rakennetuista linnan ulkovarustuksista. Muodoltaan on se pyöreä ja tukeva, seinämuurit ovat sangen vahvoja ja kahdessa rivissä olevilla kanuuna-aukoilla varustettuja. Runden on joku aika sitte uudistettu ja tiilipilareilla tuettu, jolloin mainitut aukot ovat tulleet ymmärtämättömästi korjatuiksi. Sen asu vähän aikaisempana aikana näkyy kuvassa 5. Samalla on mainittava, että linnan vastakkaisella kulmalla, s.o. länsipuolella, on vielä 1820-luvulla ollut jälellä samanlaisen rundelin perustaa. Siinä oli silloin pidetty kanuunia, kuulia y.m. tykistötarpeita.

Mainitut rundelit ovat aikanaan rakennetut päälinnaa kauttaaltaan ympäröineen kehämuurin kulmiin. Itse kehämuurista ei ole enää muita jäännöksiä olemassa kuin se myöhempinä aikoina suurimmaksi osaksi uudistettu harmaa kivimuuri, jonka sisäpuolella tai päällä nykyinen leipomo, sekä johtajan ja vahtimestarin asunto sijaitsevat (muuri näkyy kuvassa 60, sen vanhin osa on oikealla, maan rajassa). Leipomon yläkerros on 1830-luvulla ollut sisustettuna puolalais-katoliseksi kirkoksi katolla olleine soittokelloineen sekä sittemmin sairaalaksi y.m. tarkoituksiin. Länsipuolisessa osassa oli ennen vankihuoneita, nimittäin alakerrassa vedelle ja leivälle tuomittuja, yläkerrassa elinkautisia vankeja varten.

Kehämuurin nimen sekä pohjamuodon ovat vieläkin säilyttäneet linnan kolmella puolella kohoavat rakennukset. Nimeltään eteläinen (oikeastaan kaakkoinen) kehä-eli «rinkmuuri» on vastikään kerrottu, kuvassa 60 nähtävä siipirakennus. Sen ulkoneva länsipää (kuvassa 60 vasemmalla) on muodostettu entisestä porttitornista, jonka alaosassa linnanportti on ollut, ja jonka yläkerrasta, missä on säilynyt vanha tynnyriholvinen katto, aikanaan porttia on puolustettu. Läntinen (oik. lounainen), nykyään kolmikerroksinen «rinkmuuri» (pohjapiirros, kuva 58, ja kuva 8, sähkölankapylväästä vasemmalla oleva rakennus), käsittää kuritushuoneen kanslian, työhuoneita, koulun y.m. Vielä 1880-luvulla on tämä sivusta ollut yksikerroksinen, ja siinä on sijainnut m.m. venäläisen sotilaspäävahdin arestihuone (kuvat 7, 70, 101). Kertomuksen mukaan on samassa osassa aijemmin, ennen nykyisen, päälinnassa sijaitsevan kirkon sisustamista, ollut kirkko. Pohjoinen (luoteinen) «rinkmuuri», nykyinen yökoppirakennus, eri ikämuodoissaan näkyy kuvissa 9-11 ja 62 (kuvassa 11 oikealla laidalla oleva uudenlainen nelikerroksinen rakennus käsittää kuritushuoneen päiväkopit). Aikoinaan, ennenkuin puheenaoleva «rinkmuuri » korotettiin kolmannella kerroksella, on sen yläkerta ollut viljamakasiinina.

Neljäs eli koillinen sivusta on nykyään aivan avonainen, mutta vielä v. 1876, Aspelinin käydessä linnaa tutkimassa, oli penkereen reunalla jäljellä noin 38 metrin pituudelta tämän puolisen kehämuurin alaosaa. Kuvassa 5 on nähtävänä tämä rauennut kehämuuri ja jyrkkäseinäinen, harmaasta kivestä muurattu ynnä tukipilarilla vahvistettu, sittemmin uudistettu penger. Vuonna 1845 on puheenaoleva kehämuuri ollut korkeampi sekä tuohilla ja laudoilla katettu.

Seuraten nykyistä kuritushuoneelle johtavaa ajotietä ja astuessamme itäisen pyörötornin lähellä olevasta portista linnan esipihalle, olemme samalla vanhan päälinnan juurella (kuva 61). Keskimäärin 6 metrin (eri puolilla vaihdellen 6,5 -8 m) korkuiselta harmaakivialustaltaan kohoavat linnan tummanpunaiset tiilimuurit, joiden laajaan ja yksitoikkoisen sileään seinäpintaan vaihtelua luovat vain harvalukuiset,• osaksi rautaristikkoiset akkunat.

Linnan pohja-ala on, niinkuin uusimmat piirrokset (VI liite) osottavat, huonosti mitattu neliö, jonka kulmat näyttävät likipitäen kuhunkin pää-ilmansuuntaan. Sivujen pituus on rakennuksen juurelta 36-37 m, mutta ylempää, tiilimuurauksen kohdalta, 32-33 m. Lounaiselta sivulta ulkonee muuan kylkirakennus, n.s. kukkotorni (kuvat 62, 63), ja keskellä sijaitsee nelikulmainen, noin 11 X14 metrin laajuinen linnanpiha (ks. kuvia ja pohjapiirroksia). Linnan seinämuurit ovat 17-18 m korkuiset, ja pohjois- ynnä länsinurkalla kohoavain nelikulmaisten tornien seinät noin 23 m korkuiset (tornien pyramiidikattojen kärkiin, maasta mitaten, on 28-29 m)^[3].

Lähes kauttaaltaan osottavat muurit korkean iän ja moninkertaisten korjausten merkkejä. Pahimmin runnelluilta näyttävät kaakkoinen ja lounainen sivusta. Niinpä on eteläisen nurkan ja kukkotornin seinämuureja laajalta uusittu, mihin on käytetty harmaata kiveä. Muuallakaan ei ole laajempia yhtenäisiä aloja alkuperäistä tiilimuurausta, vaan vähän väliä katkaisevat sitä umpeenmuuratut, suurennetut ja uudet akkuna- y.m. aukot sekä rapatut kohdat.

Rakennustaiteellista koristelua on käytetty niukasti. Pohjoistornin luoteisseinällä esiintyy keskiajalle ominaista hammaslistaa, s.o. kaksi eri tiiliriviä, joissa tiilet on asetettu kulmat ulospäin (kuva 76). Tämä koristelu ulottuu yltympäri tornia, ollen kuitenkin muilla sivuilla joko rappauksen tai nykyisen linnankaton verhoon joutunut. Samanlainen koristeaihe lienee ennen ollut myös länsitornissa, mutta sen seinät ovat vastaavalla kohdalla niin paikkailtuja, että koristeen olemassaoloa voi arvailla vain eteläisen kulman seudussa. Toinen keskiaikainen koristeaihe on linnan itäisen nurkan kummallakin seinällä oleva syveneväraita (ks. esim. kuvaa 5), joka tavan mukaan lienee aikaisemmin ollut valkeaksi maalattu. Nykyään on tämä «valkea raita» saman nurkan koi!lismuurissa rappaamalla tasoitettu.

Kaksi sisäänkäytävää johtaa nykyään päälinnaan, toinen kaakkoissivustalta (kuva 61), toinen, ensi kerroksen kohdalla oleva, luoteispuolelta (kuva 64). Jälkimäiselle, joka v. 1870 vaiheilla on puhkaistu aijemmin umpeen muuratun oviaukon kohdalle, noustaan linnan länsinurkkaa kiertävätä kohotietä (kuva 62) ja sen jatkona olevia portaita myöten. Ennen on ensi kerrokseen ollut suoranainen pääsy kukkotornin erään entisen akkunan sijalle v. 1836 Iaitetun oven ja sen edessä olevain portaitten kautta (ks. V liitettä). Oven kohta on vieläkin muuripinnassa erotettavissa.

Kaakkoissivustalla olevan sisäänkäytävän kautta tulemme holvattuun läpikäytävään. Tämän oikealle puolelle on erotettu arestikoppi, entinen tunnustushuone (liite 5), ja oikeasta peräkulmasta nousevat nykyään tiilestä, aijemmin puusta tehdyt portaat n. s. välikerrokseen. Holvikäytävän lävitse mennen joudumme linnan sisäpihalle. Pihan kaakkois- ja lounaissivulla sijaitsevat alaosaltaan holvikaariset, kunkin kerroksen kohdalla olevat, liikettä välittävät käytävät, jotka vastaavat luostarien ja niiden kaltaisten linnarakennusten ristikäytäviä (ks. kuvaa 65 ja Iiitettä VI). Vasta vuonna 1899 varustettiin ne tiiliseinillä ja akkunoilla, sitä ennen oltuaan avonaisia. Aikaisemmin, nimittäin ennen vuotta 1836, jolloin liikettä ylempiin kerroksiin välittivät muurinsisäiset portaat, oli valli ensi kerroksen kohdalla olemassa käytävä; se kiersi yltympäri linnanpihaa^[4].

Sisäpihalta päästään linnan synkän pohjakerroksen eli maakerroksen eri suojiin. Niistä ovat muut taloustarkoituksiin käytettyjä kellareita paitsi koillisella sivulla olevat, jotka ovat työhuoneiksi sisustettuja tynnyriholvisia suojia. Linnan entiseen asuun viittaavista piirteistä on ensinnäkin huomattava nykyään jauhomakasiinina käytetyn kellarisuojan (liite VI, A:f) pihanpuolinen arkkitehtillinen koristelu (ks. kuvaa 77), josta päättäen tällä suojalla aikanaan on ollut arvokkaampi tarkoitus. Pyörökaarista oviaukkoa kehystää suippokaarinen komero, ja sen kummallakin puolella on niinikään suippokaarinen, pienempi komero alkuaan ehkä valoaukkoja taikka pyhimyskuvain komeroita. Näiden yläpuolella on kolme osittain peittoon joutunutta koristekomeroa, joista kahden sisässä on apilanlehden muotoinen muuraus. Saman noin 4 m vahvuisen seinän sisäpuolella, oven kummallakin puolella, on syvänlainen komero. Linnan esipihan puolisessa kellarin seinässä, vastapäätä edellämainittua oviaukkoa, on nykyään isonlainen akkuna, jonka kohdalle Aspelinin 1870-luvulla käydessä linnaa tutkimassa hiljattain oli puhkaistu ovi. Aijemmin näkyy tämän oven molemmilla puolin olleen akkuna. Kellarin seinät ovat pääasiassa vanhoista, isoista tiilistä muurattuja ja osottavat keskiaikaista muuraustapaa (joukossa on joku määrä harmaita kiviä). Laki on puinen^[5].

Puheenaolevasta kellarista johtaa oviaukko viereiseen suojaan, nykyiseen leipäkellariin (liite VI, A:e), jonka seinät ovat harmaakiviset ja katto päittäin muuratuista tiilistä tehty tynnyriholvi^[6]. Laen keskikohdalla on umpeenmuurattu, 0,6m² laajuinen aukko.

Seuraavaan, nykyään kalamakasiinina käytettyyn kellariin (liite VI, A:d) johtaa linnanpihalta matalakaarinen oviaukko. Tämän vanhuutta osottaa m.m. sen toiselta sivulta muurin sisään pistäytyvä, 1,75 m pituinen, 0,34 m korkuinen ja 0,25 m levyinen kolo, jossa ennen on sijainnut ovea sisäpuolelta telkeävä puomihirsi. Luoteisseinässä olevan pyörökaarisen oviaukon kohdalta nousevat ensi kerrokseen johtavat, vanhat ja kuluneet 20-askeleiset tiiliset kiertoportaat (kuva 78). Kellarin seinät ovat enimmäkseen harmaista kivistä tehtyjä. Katto on vanhoista tiilistä muurattu, luultavasti myöhempänä aikana uudistettu tynnyriholvi, joka kukkotorniin päin päättyy rosotekoisen ristiholvin tapaan. Sisäpihan puolisessa seinässä on vanha ja alkuaan ehkä suippokaarinen akkuna, joka sittemmin on saanut kattoholvin suuntaisen kaaren. Kellarista ei ole mitään pääsyä kukkotornin alimpaan kertaan. Tänne näyttää ennen päästyn yläpuolella olevasta kerroksesta kiertoportaita myöten (ks. V liitettä).

Muissa kellareissa (liite VI, A:c kalja-, A:b peruna- ja A:a pellavakellari) on mahdollisesti alkuaikaisina piirteinä mainittava jotkut pyörökaariset ovi- ja ikkuna-aukot (esim. kuvassa 66 nähtävät ja perunakellarin ulko-ovi) sekä kalja- ja perunakellarin harmaakivinen seinämuuraus. Katot ovat vanhoista tiilistä tynnyriholveiksi muurattuja, nähtävästi uudistettuja. Perunakellarin permanto on osittain laskettu mukulakivillä. Pellavakellarin seinät on uusilla tiilillä vuorattu. Tämän kellarin alla on jotenkin saman laajuinen suoja – ainoa maan-alainen kellari koko linnassa (VI liite). Sen katto on pienitiilinen tynnyriholvi. Tietämätöntä on, eikö joidenkuiden muidenkin pohjakerroksen suojain alla mahdollisesti ole maan-alaisia kellareita.

Ylempiin kerroksiin siirtyessämme joudumme ensin kaakkoisen sisäänkäytävän yläpuolella olevaan välikerrokseen, joka käsittää vain eteisen ja naisvartiain huoneen. Kerrosta osottaa kuvassa 61 tiilimuurauksen alareunalla nähtävät kaksi pientä akkunaa ja yksi niitä suurempi, kaikki todennäköisesti myöhemmän aikuisia.

Välikerroksen eteisestä tulemme muutamaa porras-askelta korkeammalla olevaan ensimäiseen eli pääkerrokseen entisen ajan varsinaiseen asuinkerrokseen. Tämän kohdalta alkaa ulkoseinäin tiilimuuraus (paitsi linnan etusivulla, jonka keskikohdalla se alkaa vähän alempaa). Kerroksessa on säilynyt useita huvittavia, linnan alkuaikaan asti palautuvia rakennustaiteellisia y.m. piirteitä.

Linnanpihan lounaisseinän keskikohdalla (liite VI, C: 126a) näkyy rappauksen alta ison ja korkean, noin 3 m levyisen pyöreämäisen kaaren piirteet. Kun kellarikerroksesta nousevat kiertoportaat päättyvät samalla kohdalla, voi mainittu kaari osottaa ensi kerroksen entistä pääportaalia. Tämän lähellä, luoteisseinässä, sijaitsee vanha, kaunis, selvästi pyörökaarinen portaali (kuva 80, liite VI, C: 11), joka johtaa pienen eteisen kautta sen kummallakin puolella oleviin huoneisiin. Portaalin pielikoristelu (profileeraus) on saatu aikaan n.s. vormutiilillä, joista toiset ovat kulmasta viistettyjä tai pyöreästi uurrettuja, toiset pyöreän tai puikean sauvamaisesti muodostettuja.

Viistoon vastapäätä ensiksi mainittua portaalia, sisäpihan koillisseinässä, näkyy umpeenmuurattu portaali (kuva 81 , liite VI, C: 10), sama, josta taru kertoo Birger jaarlia seuranneen piispan saarnanneen pakanallisille hämäläisille, ja jonka kohdalla alkuperäinen linnankirkko tai «Birger jaarlin huone» olisi sijainnut. Portaalin tylppä suippokaari ei sanottavasti eroa pyörökaaresta. Profileeraus on suorakulmaista; sisäosassa ovat ulkonevat kulmat pyöreästi uurrettuja. Yläpuolella oikealla on sarja pieniä laakeita osaksi pyörökaarisia koristekomeroita, jotka alkuaan arvattavasti ovat muodostaneet koko tämän seinän mittaisen koristefriisin (ks. VI liitettä, leikkaus M—N). . Komeroiden sisällä on apilanlehden muotoisia koristemuurauksia.

Puheenaolevan kerroksen huoneita sisältä tarkasteltaessa kiintyy huomio läntisessä kulmahuoneessa nähtävään, viime vuosisadan loppupuolella paljastettuun seinäkomeroon (kuva 67). Sen sommittelu ja säännölliset ynnä sopusuhtaiset piirteet tekevät perin tyylikkään vaikutuksen. Muoto on romaanilainen, mutta on ollut käytännössä myöhemmilläkin tyylikausilla, nimittäin renesanssin ja uuden renesanssin ajalla. Romaanilaistyylin ikäiseksi sitä ei kuitenkaan saa olettaa, varsinkaan tiilien laatua tuntematta ja kun koko linnassa ei esiinny muita yhtä varhaiseen aikaan viittaavia piirteitä. Renesanssin ikäisyyttäkään eivät suoranaiset syyt tue. On todennäköistä, että komero on muodostettu vasta vuoden 1846 jälkeen, jolloin samalla seinällä näyttää tehdyn joku muutos (vrt. liitteitä V ja VI, C: 6). Mutta mikä tarkoitus komerolla on ollut? ASPELlN arvelee sitä muistiinpanoissaan venäläiseksi pyhimyskomeroksi, mainiten, että huonetta 1820-30-luvulla on käytetty arkisin työhuoneeksi, pyhäisin kirkoksi. Lieneekö huonetta vielä 1840-50-luvuillakin käytetty venäläisenä kirkkona ja komerolle sen vuoksi annettu venäläisen kirkkotyylin mukainen muoto?

Nykyinen vankilan kirkko on muodostettu v. 1837, jolloin arkkitehti Engel ehdotti kirkon laittamista «valtiosaliin» – – huoneeseen, joka jo vuoden 1740 -42 piirrosten mukaan ulottui kaakkoissivustan ensimäiseen ja toiseen kerrokseen (vrt. liitteitä V, C: 4 ja IV b, huone n:o 4). Hiljattain, luultavasti v. 1896, on kirkkoa laajennettu siitä koilliseen olevilla, ensimäisen ja toisen kerroksen kulmahuoneilla (ks. liitettä VI, C ja D)^[7].

Muut ensi kerroksen huoneet ovat vankien makuu- ja ruokahuoneiksi ynnä vaivaisten ja lasten suojiksi sisustettuja. Ne ovat samoinkuin seuraavain kerrosten huoneet maalattuja; seinät ovat rapattuja, katot lautaisia. Akkunoista on useat, niinkuin yleensä on linnassa laita, v. 1836 suurennettu tai uudestaan puhkaistu; toisia taas on täytetty (vrt. liitteitä IV b ja V).

Entisaikaisista muurin sisäisistä porraskäytävistä muuan • on nähtävänä kuvassa 79 (liite VI, C ja D: 9). Se on noin 7 m pituinen (ennen on se alkanut vähän alempaa), ulottuu koilliseen ulkomuuriin saakka ja jatkuu tämän sisässä kolmisen metriä oikealle päin. Aikanaan se näyttää jatkuneen myös vasempaan suuntaan^[8]. – Sisäpihan koillisessa seinässä kohoaa kohti pohjoistornia samallainen käytävä, vaikka se nykyään on tukittuna. Niinikään on sisäpihan läntisestä nurkasta (kuvassa 80 vasemmalla näkyväin komeroiden kohdalta) noussut ylempiin kerroksiin johtava porraskäytävä.

Muita aikaisempia käytäviä osottavat seuraavat komerot. Läntisen kulmahuoneen kaakkoispuolella on pieni tynnyriholvinen koppi^[9] (mukavuuslaitos, liite VI, C:15), joka on osa ylempään kerrokseen (huoneeseen n:o 13, liite IV b) ennen johtaneesta rappukäytävästä. Kopista menee matala oviaukko edellä mainittujen kiertoportaiden ylipäähän (liite VI, C: 16). Aukkoa peitti minun viimeksi linnalla käydessäni vain heikko laudoitus, joten vangeilla oli mahdollisuus, jos sen olisivat huomanneet, päästä pakenemaan tätä ikivanhaa käytävää myöten ainakin pihalle asti.

Toinen lähellä oleva koppi (kuva 68 ja liite VI, C:13), joka nykyään aukenee vain viereiseen, v. 1836 puhkaistuun ovikäytävään, on jäännös entisestä kiertoportaiden yhteydessä olleesta muurinsisäisestä käytävästä (vrt. liitettä IV b). Tähän koppiin kerrotaan Birger jaarlin teljenneen sisarensa, syystä että tämä oli mieltynyt uljaaseen hämäläispäällikköön ja hämäläisten pakanalliseen uskontoon. Lopun ikäänsä täytyi prinsessa-poloisen viettää ahtaassa vankilassaan, jossa muka oli, niinkuin useiden linnain vankikopeissa tosiaankin on ollut laita, vain kivisohva istuimena ja jonka tiililattia olisi kulunut kuopalle hänen askeleistaan^[10]. Taruprinsessan sulkemisesta tähän komeroon, joka näkyy syntyneen vasta 1800 luvulla, on vailla asiallista pohjaa. – Erään toisinnon mukaan olisi prinsessan vankikoppina ollut kukkotornin länsikulmassa sijaitseva, nykyään kiinnimuurattu komero (liitteet V ja VI, C:14). Tämäkin on mahdotonta, sillä mainittu komero näyttää myös olevan myöhäinen (vrt. liitettä IV b).

Kirkon läntisessä nurkkaseinässä oleva, 3x4 m laajuinen koppi (liite VI, C:17) on niinikään myöhemmin laitettu siihen muurinsisäiseen käytävään, joka on alkanut kiertoportaiden kohdalta ja jatkunut linnan kaakkoista ulkoseinää kohti^[11]. Koppi on ollut kaksi eri kertaa käytävän poikkisuuntaan holvattu, ja sen yläosassa on pieni umpeenmuurattu ikkuna, joka antaa päin kirkon luoteista seinää ja osottaa siis, että seinää aikanaan on korotettu. Vastakkaisessa seinässä on matala umpeenmuurattu ovi, joka on johtanut viereiseen huoneeseen (liite VI, C:7). Nykyinen, kirkonpuolisessa seinässä oleva ovi on hiljakkoin puhkaistu. – Huoneessa C: 7 olevan kulmauksen kohdalla on vanhain piirrosten mukaan^[12] myöskin muuan komero, kenties sekin jäte aikaisemmasta muurikäytävästä.

Toiseen ja kolmanteen kerrokseen noustessamme joudumme samalla melkein kokonaan pois linnan alkuaikaisten muistojen piiristä, sillä nämä kerrokset ovat myöhemmällä ajalla suureksiosaksi uudestaanrakennettuja. Siten on laita ainakin sisäpihan puolisten seinäin. Ne ovat tehdyt ohuista tiilisistä pintamuureista, joiden välinen osa on jätetty kokonaan täyttämättä, niinkuin vintiltä helposti voi nähdä. Pintamuurit ovat sidotut toisiinsa ankkuriraudoilla, joita on vain sisäpihan puolisen seinämuurin yläosassa.

Perinpohjin muuttui näiden kerrosten välinen liikeyhteys v. 1836. Kummankin kerroksen koillisessa ja luoteisessa sivustassa erotettiin ohuilla tiiliseinillä eteiset, jotka vastaavat ensi kerroksen eteisiä, ja joihin rappuset sijoitettiin. Kun samalla rakennettiin toisen ja kolmannen kerroksen «ristikäytävät» ja puhkaistiin näihin aukeavia ynnä eri huoneita yhdistäviä ovia, tulivat entiset epämukavat muurinsisäiset käytävät tarpeettomiksi. Muistoina näistä on mainittava kolmannessa eli ylimmässä kerroksessa, huoneen n:o 8 (liite VI, E) oven kummallakin puolen esiintyvät tynnyriholviset pitkät komerot.

Toisen kerroksen suojista on nykyään pari lastenhuoneiksi, useimmat muut vankien makuuhuoneiksi sisustettuja. Kolmannen kerroksen kaakkoissivustassa olevaa huonetta (liite V, E:4), joka hiljan on laajennettu itäiseen kulmahuoneeseen ulottuvaksi (vrt. liitettä VI), kuuluu nimitetyn «ritarisaliksi». Nykyään on tuo uljas nimi muutettu «Plevnaksi», ja koko kerros on täynnä ahtaita ja hämäriä vankikoppeja eli sellejä, tehden perin tylyn ja kolkon vaikutuksen.

Tornihuoneisiin, jotka ovat vankien makuuhuoneiksi käytettyjä, päästään niiden välillä olevan vintin kautta. Huoneissa ei ole muuta katsottavaa, kuin niiden akkunoista tarjoutuvat viehättävät näköalat. Viimeksi vilkaisemme tornien vinttisuojiin. Niihin ei ole suoranaista pääsyä alapuolella olevista tornihuoneista, vaan ainoastaan kaakkoispuolisesta eli isosta vintistä. Läntiseen torniin johtaa ovi oikopäätä, itäiseen pääsemme vanhaa muurinsisäistä porraskäytävää myöten, jonka alaspäin johtava pää on tukossa. Kummankin tornin ulkoseinissä on nähtävänä umpeenmuurattuja ampuma-aukkoja (liite V, G ja H), joiden sijat osaksi näkyvät ulkopuolellakin. Samanlaisten aukkojen sijoja nähdään muuallakin, nimittäin lähellä koillis- ja luoteissivustan sekä kukkotornin yläreunaa.

Viitteet

1. 1
2. 2
3. 3
4. 4
5. 5
6. 6
7. 7
8. 8
9. 9
10. 10
11. 11
12. 11