Häälahja/Luku 10
| 9. Lapset ja heidän kasvatuksensa | Kymmenes luku. Isännät ja emännät. Häälahja Kirjoittanut Martti Luther |
Lisäys. |
Heidän vastuksensa, oikeutensa ja velvollisuutensa.
1. Isäntien ja emäntien vastuksista.
Perheenisäntä on ainakin vaarallisemmassa ja vaikeammassa asemassa kuin palvelijat, sillä hänen täytyy olla kaikkien yhteisenä palvelijana. Isännän täytyy olla oma palvelijansa, jos hän tahtoo taloustyöt ja askareet oikein tehdyiksi. Emännän täytyy itse olla oma piikansa, jos hän tahtoo, että hänen taloutensa menestyy. Hänen täytyy pitää murhetta kaikista jne. Mitä ylhäisempi joku on, sitä enemmän hänellä on vaivaa. Enimmän valitetaan maailmassa palkollisista ja työväestä, kuinka tottelemattomia, uskottomia, raakoja, omaa parastansa katsovia he ovat; tämä rasitus on Jumalalta.
On todellakin kodin hoidossa suuri ja jalo lahja, kun on uskollinen renki tahi palvelijatar. Sillä koko maailmassa valitetaan yleisesti <<<0221>>> uskottomain palkollisten pahuutta ja petollisuutta, ja se on Jumalan kirous, joka päivä päivältä enenee ja suurenemistaan suurenee sentähden, että olemme suruttomia ja katsomme ylen Jumalan sanan, emmekä ahkerasti rukoile. Sentähden saavat pahat ja jumalattomat tämän onnettomuuden rangaistukseksi. Mutta hurskaille tulevat ne vaivaksi ja koettelemuksiksi, niinkuin muutkin vastukset ja onnettomuudet.
Eivät mitkään ihmiset ole nyt petollisempia ja huolimattomampia kuin palkolliset, rengit ja palvelijattaret, eivätkä mitkään voi vähemmän kärsiä nuhteita kuin he, vaikka meillä on kyllä syytä nuhdella heitä. Sentähden tulee hurskasten palkollisten ajatella pyhän Hengen esimerkkejä ja ohjeita, joita hurskasten tulee seurata, nimittäin etteivät ole kärsimättömiä, eivät myöskään valita, vaan toimittavat virkansa uskollisesti ja katsovat talon parasta.
Palkolliset ovat tavallisesti varkaita ja murhaajia, varastavat, turmelevat ja ovat uskottomia ja ovat kuitenkin vapaiksi syntyneitä, eivät ole orjia taikka ostettuja palvelijoita, niinkuin palvelijat muinen ovat olleet. Eikä ole yhtään riettaampaa väkeä taloudessa, kuin juuri palkolliset, ja on hyvin sopivasti sanottu, mitä tavallisesti sanotaan: Laiska varas on parempi kuin laiska, huolimaton palkollinen. Sillä <<<0222>>> edellinen varastaa virkaan ja vähän, mutta jälkimmäinen joka päivä, niin, hän lyö joka hetki laimin sitä, mikä saattaisi tulla hänen isäntänsä hyödyksi ja hyväksi.
Me saamme nyt, valitettavasti kyllä, havaita aivan päinvastaista, nimittäin, etteivät nekään tahdo palvella eikä nöyryyttää itseänsä, jotka kuitenkin ovat kaikkein alhaisimmat, niinkuin palkolliset eli rengit ja piiat perheessä; ja kuitenkin he ovat velvottaneet itsensä siihen ja saavat siitä palkkansa, ruuan ja juoman, kun he kaikessa nöyryydessä ja kuuliaisuudessa tekevät, mitä heitä käsketään tekemään.
Kun joku ottaa vaimon, luulee hän saavansa nauttia paljasta iloa ja hyviä päiviä, ja toivoo kaiken käyvän hänen tahtonsa ja mielensä mukaan, sillä hän luulee tietävänsä oikean neuvon pitää ja elättää vaimoansa, kasvattaa lapsiansa ja hallita palkollisiaan. Mutta kun hän rupee tuumiansa toteuttamaan, eivät ne ota oikein menestyäkseen, kun ei vaimo tahdo olla hänelle kuuliainen, lapset eivät tahdo antaa oikein kasvattaa itseänsä, palkolliset ovat varomattomia ja tekevät paljon vahinkoa, silloin hän tulee kärsimättömäksi, vihaiseksi ja äreäksi, ja rupee, vaikka myöhään, valittamaan ja sanomaan: Oi, jos minä olisin tiennyt avioliitossa näin käyvän, niin en olisi ikänäni vaimoa ottanut; sillä <<<0223>>> minä näen kyllä, että munkeillakin, joiden on ankaraa elämää viettäminen, on paljon paremmat päivät kuin aviopuolisoilla. Näillä taikka muilla tällaisilla sanoilla he sitten valittavat säätyänsä ja elämäänsä ikäänkuin olisivat olleet vapaita kaikesta onnettomuudesta, jos olisivat menneet munkeiksi. Niin, vaikka kohta antaisit muurata itsesi luostariin, ei sinun sittenkään kävisi mieltäsi myöden. Sentähden valmistaudu vaan ottamaan vastaan sellaista rankkasadetta ja rajuilmaa ja kärsimään ja opettelemaan panemaan kaikki kiusauksesi ja murheesi toisen päälle, joka on väkevämpi sinua, Ps. 55:23. Mutta sen opettaa meille ainoastaan pyhä Henki.
2. Isäntien ja emäntien oikeudet ja velvollisuudet.
Kun Jumala on kutsunut meitä taloa hoitamaan, sanokaamme näin: Herra, sinä olet antanut minulle vaimon, lapset ja palkolliset; näitä tulee minun myös sinun käskystäsi hallita; sentähden tahdon minä nyt mielelläni kaikin tavoin, ja niin paljon kuin taidan, ahkeroida sitä, että se oikein tapahtuisi. Mutta kun se ei tahdo minulle niin onnistua kuin minä mielelläni soisin, tahdon minä kirjoittaa muistiini nämä sanat: ole vaan kärsivällinen, ja niinkuin tavallisesti sanotaan: <<<0224>>> Anna käydä niinkuin käy, sillä niin käy kuin pitääkin. Mutta kun minun käy mieltäni myöten, tahdon sanoa: Herra, sinulle olkoon ylistys, kunnia ja kiitos! Herra, minä en ole sitä tehnyt, vaan sinä; se on sinun armosi ja lahjasi.
Olisi myös aivan hyvä, että nytkin olisi jotakin vaatimusta eli pakkoa; sillä me tahdomme kaikki tyyni olla vapaita ja vallattomia, jonkatähden palkollisetkin harjottavat ilkeyttä ja vallattomuutta, ettei kukaan voi tulla toimeen heidän kanssansa. Siitä ei ikänä tule hyvää kun suodaan palkollisille vapautta ja mielivaltaa; he tulevat röyhkeiksi ja hillittömiksi. Heitä täytyy kaikella muotoa pitää kurissa ja järjestyksessä, ettei jokainen tekisi, mitä tahtoo, niinkuin nyt tapahtuu, että isäntäin ja emäntäin täytyy enemmän myöntää palkollisille, kuin lapsillensa ja usein antaa heille enemmän valtaa kuin heillä itsellänsä on. Suokoon Jumala, että voitaisiin saada niin paljon toimeen, että kansakunnassa ja kaupungeissa olisi paljo hyviä kansallisia, kaupunkilaisia, vaimoja, lapsia, isäntiä, renkiä ja piikoja; sitten olisi meillä taivaan valtakunta maan päällä.
Noudattakaamme sitä tapaa, jonka pyhä Henki meille opettaa, että me kukin, sekä minä että palkolliseni, pysyisimme asemassamme ja säädyssämme ja saisimme elatuksemme siinä. Mutta <<<0225>>> sinä oletkin pysyvä ja saava elatuksesi siinä, jos opit tuntemaan Hänet, jonka kädessä ja vallassa kaikki talous ja hallitus on, joka on ylimmäinen ja vanha perheenisäntä, nimittäin Jumala, Herra, että rukoilet Häneltä apua ja armoa ja panet toivosi ja uskalluksesi Hänehen ja sanot: "Rakas Herra Jumala, sinä olet tehnyt minut perheenisännäksi, olet antanut minulle kaikki, mitä huoneessa ja taloudessa tarvitaan; muta tämä virka on suurempi ja raskaampi, kuin minä voin toimittaa ja täyttää. Sentähden tule sinä minun sijaani, ole sinä perheenisäntä, minä tahdon mielelläni väistyä ja antaa sinulle sijaa." Jos näin teet, on Jumala sinua kuuleva ja sanova: Olkoon niin, minä tahdon tehdä, mitä olet pyytänyt; laita sinä vaan niin, että tähän myönnyt ja taivut; etkä kohta epäile etkä heitä virkaasi, johon olen sinut kutsunut. Sillä kun sinä pyydät apua ja tunnustat, että kaikki, mitä sinulla on, ei ole alkuansa sinusta taikka sinun työstäsi, vaan minusta, ja että ne kaikki ovat minun lahjojani, tahdon minä mielelläni elättää sinut ja palkollisesi.
Perheenisännät tekevät myös hyvää omaisillensa, estäessään pahennuksia ja ankarasti nuhdellessaan palkollisiaan kun tekevät syntiä. <<<0226>>> Ja sellaisen oikeuden täytyy kaikissa säädyissä vallita, että jokainen virassansa pitää huolta siitä, ettei saatettaisi pahennusta, ja ettei synti jäisi rankaisematta.
Jokaisen isännän tulee huonekunnassaan toimittaa näitä molempia virkoja: auttaa hurskaita, mutta kurittaa niitä, jotka saattavat hurskaille levottomuutta taikka aiheuttavat heille vääryyttä; lapsiansa tulee hänen auttaa ja tehdä heille paljasta hyvää. Mutta jos hän sallisi jonkun pahan konnan taikka naapurin hänen huoneessansa lyödä hänen vaimoansa, lapsiansa ja palkollisiansa vasten suuta taikka tallata heitä jaloillansa ja ajaa heidät ulos huoneesta, ei hän ansaitsisi isännän, vaan häpeällisen ihmisen nimen. Sillä täytyypä sekä lapsella että palkollisella olla se turva ja luottamus isäntäänsä, että hän tietää että isäntä ei salli hänelle tehtävän väkivaltaa, ja että hän saa turvata häneen, kun joku tahtoo tehdä hänelle pahaa tahi vääryyttä. Näin tulee sitte isäntä ei omiensa, vaan niitten pahojen konnien tuomariksi ja rankaisijaksi, jotka tahtovat aikaansaada onnettomuutta.
Älkööt isännät käyttäytykö palkollisia kohtaan niinkuin hirmuvaltiaat; sillä on selvää että palkollinen monessa asiassa erehtyy, joko tekee liian vähän taikka liian paljon; sentähden on hurskas palkollinen monesti jätettävä nuhtelematta. Sillä <<<0227>>> jos palkolliset ovat velvolliset tottelemaan ja kunnioittamaan isäntiänsä, ovat myös toisaalta isännät velvolliset osottamaan palvelijoille hyvyyttä, oikeutta ja kohtuutta Ef. 6:9. Sillä kukapa voi semmoista isäntää palvella, joka kaikesta toruu ja pauhaa ja jolta ei saa yhtään hyvää sanaa.