Hää-Runo...

Hää-Runo... Kirjoittanut Henrik Lilius

[s. 1]

Hää-Runo
Ylitze
Hywinoppinehen Cappalaisen,
Herr ANDREAS FORSELIUXEN
Ja Cunniasucuisen Neitzyen,
SUSANNA MARG. WANÆAN,
Joidenga Awioskäsky päätettihin Oriweden Pappilasza, Wuonna
1728. sinä 6. p. Helmicuusa.

​Asuin aicani huwixi,
​
​Eli kyndää kynällä
Wainiota walkiata,
Jonga kescus caunis kyllä,
Pellonpaulat puhtucaiset;
Nijn mä, Isolle Isälle
Kijtoxexi corkiaxi,
Ylistäisin yldäkyllä
Sitä sydänden sidettä,
Jonga itze armost' alcoi,
Tacoi taitawin Tacoja,
Cosca suuren Pijrin pyörsi,
Corwais sormilla Pyhillä,
Jonga täytti tawaroilla,
Pätti tähtien pesällä.
Silloin sann, S​
Asetti Awiokäskyn,
Miehen Adamin alotti,
Että Ewangin Emännän,
Waan ei anna aica myöden,
Ettän paljolda panelen,
Runolauluja latelen;
Eikä tarwita todella
Tästä paljolda puhella.
Caicki Cuonnioitettawat,
Sekä Wapaasta sugusta,
Että muutkin Herrat hywät,
Nijncuin myöskin Weckomieh​
Caicki Frouwat cunnialla
Cumarrettawat isolla,

[s. 2]Caicki Muorit muickusuiset,
Nijn myös Ämmät ähkywäiset,
Acat alimmaisimmatkin
Sää​yn hywäxi sanowat,
​caxi cahta laija,
​nen Poica, toinen Pijca
Ilmasen ikänsä päiwät
Yhdex' lijtywät lihaxi.
Walon lähdettä wacaista,
Auringota armahaista,
Wähäsellä walkialla,
Pärehellä piscaisella,
Silloin walistaa cokisin,
Awiosta armahasta
Jos mä paljolda puhusin
Kehuxensa, kirjotaisin.
C​ Uckonsa omansa
​e ca​
​
Sekä syrjäxi sydämmen.
Eipä tarwita enämbi:
Totta tottumattomatkin
Tä​ mettä maistamahan
T​istuxen tuottanewat,
Että o​ sanani selwät.
  Ca​s, Weickan, wierestäni
Tuo​ tuolla nuorta Miestä,
Ju​arita julkisata,
​ga sijrtyi silmiculmat,
​ suupponen wisohon.
​tzos wielä, Weickoseni,
​uinga nätti Neitzykäinen,
​lda cuuluwainen,
Maitoposkilda punistui,
Kyppsen kyllä caunucaisen
Ottipa omenan muodon.
Arwajamba arwollansa,
Mitä nijdengin sydämmet
Salawiten sanelewat.
Joscan osaasin omani,
Hywän, hetkellä hywällä!
Ombi mieli nuoren Miehen.
Josca omaxi osaanduis,
Cosca Cunniasucuinen
Nuori Mies minun cosipi!
Ajattele Neito nuori.
  Cuingas luulet, Culta Weljen,
Että Parin Parahimman,
HErran Hywän Hengellisen,
Sekä myös sen Cucka Cullan,
Ainucaisen Armahansa
Jotca tässä ​
Awioxi annettihin;
Cuingas, sanon, heidän luulet
Toinen toisensa tulesta
Sydämmensä syttynehen?
Palacohon cauwan kyllä,
Aina enätkön enämmin
Sama liecki sammumata.
Rauha racas runsahimbi
Taloisansa, tuuduisansa,
Olcohon aina omana,
Callihimbana caluna.
Paljo aina Siunausta
Heitä, Luojalda Hywäldä,
Seuratcohon, saartacohon!