[s. 2]Caicki Muorit muickusuiset,
Nijn myös Ämmät ähkywäiset,
Acat alimmaisimmatkin
Sääyn hywäxi sanowat,
caxi cahta laija,
nen Poica, toinen Pijca
Ilmasen ikänsä päiwät
Yhdex' lijtywät lihaxi.
Walon lähdettä wacaista,
Auringota armahaista,
Wähäsellä walkialla,
Pärehellä piscaisella,
Silloin walistaa cokisin,
Awiosta armahasta
Jos mä paljolda puhusin
Kehuxensa, kirjotaisin.
C Uckonsa omansa
e ca
Sekä syrjäxi sydämmen.
Eipä tarwita enämbi:
Totta tottumattomatkin
Tä mettä maistamahan
Tistuxen tuottanewat,
Että o sanani selwät.
Cas, Weickan, wierestäni
Tuo tuolla nuorta Miestä,
Juarita julkisata,
ga sijrtyi silmiculmat,
suupponen wisohon.
tzos wielä, Weickoseni,
uinga nätti Neitzykäinen,
lda cuuluwainen,
Maitoposkilda punistui,
Kyppsen kyllä caunucaisen
Ottipa omenan muodon.
Arwajamba arwollansa,
Mitä nijdengin sydämmet
Salawiten sanelewat.
Joscan osaasin omani,
Hywän, hetkellä hywällä!
Ombi mieli nuoren Miehen.
Josca omaxi osaanduis,
Cosca Cunniasucuinen
Nuori Mies minun cosipi!
Ajattele Neito nuori.
Cuingas luulet, Culta Weljen,
Että Parin Parahimman,
HErran Hywän Hengellisen,
Sekä myös sen Cucka Cullan,
Ainucaisen Armahansa
Jotca tässä
Awioxi annettihin;
Cuingas, sanon, heidän luulet
Toinen toisensa tulesta
Sydämmensä syttynehen?
Palacohon cauwan kyllä,
Aina enätkön enämmin
Sama liecki sammumata.
Rauha racas runsahimbi
Taloisansa, tuuduisansa,
Olcohon aina omana,
Callihimbana caluna.
Paljo aina Siunausta
Heitä, Luojalda Hywäldä,
Seuratcohon, saartacohon!
Gaude,
