Georg Herweghille

Georg Herweghille. Hänen Preussista karkoittamisensa johdosta. Kirjoittanut Heinrich Heine

Alkuteos Georg Herwegh. Suomentanut Hilja Liinamaa.

Ol’ luja Saksan taantumus,

mut maljapuheisiin sä luotit.

Kun piipun punatupsuset

ne heilui, vapautta vuotit.

Mut häipyi sulo humala

ja yllätys sun kohtas, veli,

myös löi se kansaa, poloista,

mi äsken iloin hoiperteli.

Ei kukkaa, mädän omenan

saat palkkajoukon irvistäissä,

kun kuljet rajan turvahan

santarmikoirat kantapäissä.

Ja seisomahan surren jäät,

miss seisoo rajapaalut muhkeet,

ne kirjavina eessäs näät.

Ja sitten huokauksiin puhkeet:

Aranjuez kuin nopeaan

siell’ lensi päivät, seisoin siellä

edessä Filip kuninkaan

ja virkaherrojensa vielä.

Hän hyväksyen nyökytti,

kun näyttelin mä Markis Posaa.^[1]

Hänt’ ihastutti värssyni, –

tok’ eipä sietänyt hän proosaa.^[2]

1. ”Markis Posalla” tarkoitetaan kuvaannollisesti henkilöä, joka hallitsijan uskottuna on muka totuuden ja ihmisoikeuksien esitaistelija. Kuningas Filip oli nimittäin aikaisemmin antanut esittää itselleen G. Herwegh’in ja lausunut tälle joitakin kohteliaisuuksia hänen kirjoittamiensa runojen johdosta.
2. Elämän todellisuutta, tässä tapauksessa arvostelua. Suomentajan selvityksiä.

Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.