Fritiofin satu: 6. Fritiof pelaa shakkia

5. Kuningas Ring 6. Fritiof pelaa shakkia.
Fritiofin satu
Kirjoittanut Esaias Tegnér
7. Fritiofin onni


Björn ja Fritiof istuu tuolla
shakkipöydän kahapuolla.
Hopeaa on toinen ruutu,
toinen kultaa vuorottain.
Hilding saapui. ”Puuta paina!
Arvopaikkas tääll’ on aina,
sarves täytä, älä suutu,
pelin päätän, isä, vain!”
”Beelen poiat”, Hilding sanoo,
”avukseen sua, Fritiof, anoo.
Pahaa tietää sana tuotu,
sinuun on nyt toivo maan.”
Fritiof lausui: ”Björn, kas tässä!
kuninkaan on vaara lässä.
Talonpoika, uhriks luotu,
pelastaa sen voi nyt vaan.”
”Fritiof, taivu, mieles malta!
Kuninkaill’ on laaja valta:
vaikka heikot Ringiin nähden,
on he eessäs voimakkaat.”
”Tornia sa uhkaat, vuota!
Vaaran, Björn, ma torjun luota.
Kilpilinnaan vain ma lähden,
tornin sieltä tuskin saat.”
”Ingborg Baldertemppelissä
päivät itkee ikävissä.
Eikö hänkään silmin kainoin
taistoon voi sua taivuttaa?”
”Kuningatar kiin ei tulle,
lapsuudestain rakkain mulle;
pelin nukke parhain, ainoin,
kuinka käy, hän turvan saa.”
”Fritiof, etkö vastaa laisin?
Niin mä, kasvattajas, saisin
tyhjin toimin jättää ukses
nukkepelin tähden vain?” –
Fritiof nousi viipymättä,
painoi hellään ukon kättä:
”Vastuun sai jo anomukses,
päätös syntyi sielussain.
”Kuulkoot Beelen poiat sulta:
kunnian he riisti multa;
kaikki siteet heistä katkon,
heidän mies en koskaan ois.” –
”Niinpä omaa päätäs kanna!
En voi vihaas syykses panna;
Ooden parhain vieköön jatkon!”
Hilding lausui, lähti pois.


Lähde: Tegnér, Esaias 1905: Fritiofin satu. Suomentanut Valter Juva. Esaias Tegnérin lyhyesti kuvaillut Valfrid Vasenius. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.