Fritiofin satu: 15. Viikinkikaari
| 14. Fritiof lähtee maanpakoon | 15. Viikinkikaari. Fritiofin satu Kirjoittanut Esaias Tegnér |
16. Fritiof ja Björn |
- Nyt hän liitäen lens yli aavojen pois,
- kuni haukka nyt retkeili hän;
- mut hän urhoille kirjoitti säännöt ja lait,
- luki Viikinkikaarensa tän:
- ”Älä telttahan jää, älä pirttiinny yöks:
- vihamies se on uksessa ain;
- nuku kilvellä, mies, käsi kahvassa kiin,
- sinitaivahat telttanas vain.
- ”Lyhyt vasaras pää sun on, voittoisa Toor,
- vaja kyynärä miekkas on, Frej.
- Hyvä urholle tuo; menet miestäsi päin,
- lyhyt säiläsi liene nyt ei.
- ”Rajumyrsky kun käy, ylös purjehet vain!
- mikä riemu, kun pauhina soi;
- yhä pois! yhä pois! älä hellitä, mies,
- alus ennemmin hukkua voi!
- ”Jätä rauhahan impi, – hän laivasta pois:
- olis Freija, sun pettäisi tuo;
- hymy pielessä suun hymy viekkahin on,
- ja on pauloja suortuvat nuo.
- ”Väki Valhallan juo, lupa päihtyä sun,
- jos sen kantanet maltilla vaan:
- jos sa hoiperrat maissa, sa noustakin voit,
- iäks täälläpä vie sinut Raan.
- ”Jos nyt kaupin sa näät, ota suojahas tää,
- vero kuitenkin heikolta vie!
- Olet valtija veen, haki voittoja hän:
- mitä kulta on, – miekkakin lie!
- ”Jako saaliista tee, osat arvalla lyö:
- miten lankes se, tyytyös ain!
- merikuningas itse ei arvalle käy,
- ja hän ottavi kunnian vain.
- ”Alus viikingin saa, heti iskeös kiin,
- pidä kiipesi kuumana, mies;
- Jos sa askelen väistät, sa lähtösi saat, –
- laki siinä, ja eessä on ties.
- ”Hyvä sillä, kun voitit: jos armoa pyys
- mies miekaton, – vaino jo pois!
- Hätähuuto se soi ylös taivaisten luo:
- kuka, herja, se kuurona ois?
- ”Sepä viikinkityö sekä aimo se mies,
- kenen haavat sa rinnassa näät;
- veren virrata suo, side huomenna tee,
- älä ennen, jos joukkoomme jäät.” –
- Siten piirsi hän lait, ja jo maineensa soi
- yhä laajemmin vierailla main,
- ja hän voittamatoin siniseljillä on
- kera urhojen uhoilevain.
- Mut hän ruoriss’ on itse ja synkkänä hän,
- sinikehtohon katsovi vait:
- ”Syvä pohjasi on; levon ehkä se sois,
- sitä täällä en löytäne kait.
- ”Vihas, Balder, jos sain, hyvä, miekkahas käy,
- ja ma kaadun, jos säätty on tää;
- mut sä pilvihis jäät, alas usvina luot
- ikisynkeät aatokset nää.” –
- Mut kun taistohon käy, hänen mielensä taas
- heti lentää, kuin kotka se ois,
- ja jo otsa on sees, ja jo uhkavi ään’,
- kuin jos Pauanne keulassa sois.
- Ja hän voitosta ui yhä voittohon noin
- yli kuilujen hyrskyäväin,
- ja hän silmäsi lounahan saaret ja veet,
- tuli salmihin Kreikan jo näin.
- Kun jo noin näki lehdot, jotk’ aalloista nous,
- mihin temppelit päilyä loi,
- mitä mietti, sen Freija ja laulaja myös
- ja te, lempivät, tiedätte, oi! –
- ”Koti meillä ois tää, ne on maat, ne on veet,
- isän kertomat temppelit nuo:
- oi, ma tännehän armasta haastella koin,
- mut ei heltynyt, tullut ei tuo.
- ”Salo autuas! rauhapa laaksoissa lie,
- mihin pylvästöt muistoja loi;
- kuni lempivän kuiske on loiskina veen,
- kuni hääsävel lehdoista soi.
- ”Mihin, Ingeborg, jäit? Joko ruhtinan vuoks,
- lumipäisen, mun unhotit pois?
- Min’ en unhota; antaisin henkeni tän,
- jos sun nähdä, vain nähdä sun vois.
- ”Meni vuotta jo kolme, kun Pohjolan näin,
- nuo urhojen valtijamaat;
- jalot tunturit vieläkö pystyssä lie
- sekä vihreinä lapsuuden haat?
- ”Isän haudalle, missä hän kummussa on,
- puun istutin, elääkö tuo?
- Kuka hoitaja lie? Mehus anna, sa maa,
- ja sa taivas, sa kastehes suo!
- ”Toki miks panen kauvemmin vierahat veet
- veron alle ja iskuja jaan?
- Jo on mainetta mulla, ja loimuavaa
- punakultaa ma halveksin vaan.
- ”Lipun mastossa nään, se on pohjahan päin,
- ja on pohjassa syntymamaas;
- tahon taivahan tuulia seurata nyt,
- tahon ohjata Pohjahan taas.”
Lähde: Tegnér, Esaias 1905: Fritiofin satu. Suomentanut Valter Juva. Esaias Tegnérin lyhyesti kuvaillut Valfrid Vasenius. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.