Friggalle (Forsman)

Friggalle. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Et mua, Afrikan vuo, viehätä kullallas!

Etsi helmeäs en, kiiltävä mailman-mer’.

Friggan sy’än mua viettää,

Silmän kyyneliss’ ilmestyin.

Oi, kuink’ arvoton ois maalima ääretöin

Kulta-aurinkoneen, kiiltävin hempuineen,

Mailman suhtehen, jonka

Hehkuin tuon kera helmailen!

Minkä maasta hän sai, tai mitä taivas soi,

Helpomp’ ei erottaa, kuin mitä taivaallen

Pohjan maalasi ilta

Taikka ruusukas aamunkoi.

Huimaa sielua, kun katselen silmiin tuon!

Niinkuin nähtävinäin ois meri pohjatoin,

Kunnes hortoni haihtuu

Huulten purppurasuudelmaan.

Missä kasvanut oot, enkeli armas sie.

Kunnes laskeutuin loit valohengelles

Friggan armahan haamun,

Maisen matkani kaunistain?

Tie jos pilveytyy, pistävi ohdakkeet,

Tai jos painaen ies henkeä huolettaa, –

Oi kuink’ autuas rientää

Silloin armahan rinnallen!

Jalkaan’ hempivi maa vienona kuin kevätuul’,

Kuplan-helppona on maaelo murheineen,

Suonet aaltona tuutii

Sielua taivahan autuuteen.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.