Foinix-lintu

11. Foinix-lintu. Kirjoittanut Heinrich Heine

Jo tulee lintu, mi lännestä lentää,

Se kiitää itään,

Idän puutarhaan kotimailleen,

Miss’ siimeissä mausteet tuoksuen kasvaa,

Ja huohuu palmut, ja veet on vilppaat, –

Ja ihmelintu liitäin laulaa:

”Impi lempii, impi lempii!

Hän sydämessänsä kuvaas kantaa,

Ja vienosti kantaa kätkössä salaa,

Eik’ itsekään sitä tiedä!

Vain unelmissaan hän sun näkee,

Hän itkee ja kättäsi suutelee

Ja nimeäs huutaa,

Ja huudosta herää ja makaa säikähtyneenä,

Ja hieroo kirkkaita silmiä ihmeissään. –

”Impi lempii, impi lempii!”

---

Etukannella, mastohan nojautuin,

Seisoin ja kuuntelin laulua linnun.

Hevot tummanvihreät liinaharjat,

Nuo valkoiset lainehet tanssi;

Kuin joutsenjono hohtavin purjein

Ulos Helgolannista liukui purret

Meren rohkeiden paimentolaisten!

Pääni päällä siinnossa taivaan

Valkeat hattarat häilyi,

Ja päilyi aurinko ikuinen,

Tuo taivaan ruusu, ruskossa hehkuva,

Mi riemuiten mereen kuvastuu,

Ja ne soi, meri, taivas ja mieleni mun,

Ne kaikuen soi vain:

”Impi lempii, impi lempii!”

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.