Etsikko.

Kirjoittanut Otto Manninen


Kuului kuin siipien humu –
kohtalon linnutko kulki?
Harmaa, haikea sumu
silmäni sitoi ja sulki.
Siipi, mi siukonet yössä,
idästä läntehen hamaan
iskeös, ikkuna lyö sä
sankkahan iäti samaan.
Harmaus halkaise taaja,
valkaise raikuvin väylin,
lyö, vaikk’ iskusi vaaja
löis läpi rintani läylin.
Kiitävä, kiehtova ääni
kuin humu huomenen viirin! –
Selkene päältä mun pääni
seinä ei pilvisen piirin.
Selkene ei, selon karvaan
suo tulos turhien sotain.–
Lie sivu sieluni jotain
kallista lentänyt, arvaan.


Lähde: Manninen, O. 1905: Säkeitä. WSOY, Porvoo.