Epäilevä

Epäilevä. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Ois mulla silmät vinhakat

Kuin haukan, mutta tarkemmat,

Joill’ taivon ääriin tunkisin

Ja vuorihin ja laaksoihin,

En helmilöitä aallosta,

En kiilokkaita vuoresta,

En kullan jyvää lieteestä

Ma silmin pyytäs keksiä;

Ma syöntä neidon tähtäisin,

Tuon immen tuiki tutkisin.

Mi mull’ on kolkko, kalseinen

Ja taasen hellä, hempeinen.

Kenties on rinta niinkuin jää,

Kun silmä suojaa, lämmittää?

Kenties on lempi mielessä,

Kun kylmä tuikkaa silmästä?

Kas, pyyten taivas aukenee,

Ja murhe toivon sauttelee;

Mut mulle lempi tarjoaa

Vaan epäilystä, hiuvuntaa.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.