Epäilevä.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Ois mulla silmät vinhakat
Kuin haukan, mutta tarkemmat,
Joill’ taivon ääriin tunkisin
Ja vuorihin ja laaksoihin,
En helmilöitä aallosta,
En kiilokkaita vuoresta,
En kullan jyvää lieteestä
Ma silmin pyytäs keksiä;
Ma syöntä neidon tähtäisin,
Tuon immen tuiki tutkisin.
Mi mull’ on kolkko, kalseinen
Ja taasen hellä, hempeinen.
Kenties on rinta niinkuin jää,
Kun silmä suojaa, lämmittää?
Kenties on lempi mielessä,
Kun kylmä tuikkaa silmästä?
Kas, pyyten taivas aukenee,
Ja murhe toivon sauttelee;
Mut mulle lempi tarjoaa
Vaan epäilystä, hiuvuntaa.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.