Elon vauhtia
Elon vauhtia. Kirjoittanut Heinrich Heine |
Alkuteos Lebensfahrt. Suomentanut Hilja Liinamaa. |
- Oli nauru ja laulu, ja välkkyi leijas
- tuo päivän hohto, ja aaltoset heijas
- sitä venhoa, jossa mä soutelin
- kera ystäväin mielin herttaisin.
- Pian pursi ol’ pieninä pirstaleina,
- ja ystävät huonoina uimareina
- ne hukkui helmassa synnyinmaan.
- Mun myrsky Seinelle kantoi vaan.
- Mä nousin taasen purtehen uuteen,
- on toverit uudet ja kaukaisuuteen
- mua kantaa vierahan virran vuo.
- Koti kaukana! Rintaan se tuskan luo.
- On jälleen nauru ja laulu huima,
- alus ryskyy, vinkuvi tuuli tuima.
- Pois viime tähtönen uinahtaa.
- Oi tuskaa! Kaukan’ on kotimaa!
Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.