Elämän talvi.

Kirjoittanut Robert Burns


Oi, väike ehtoon viel’ äsken lehtoon
loi loiston hehkeän;
yön sulo vihmeet toi ilmi ihmeet,
näin kukkain päilyvän.
Nyt talvi riemut vei,
on poissa vihannuus!
Mut kevät ehtii, ja puut ne lehtii,
taas uhkuu into uus.
Vaan hyytä parmaan ei enää varmaan
voi lientää kevätsäät!
Tää varsi taipuu, se maahan vaipuu,
kun riehuu tuulispäät.
Niin raskas päivä on,
yö vaivaks vanhuksen!
Oi, onnen päivät ne iäks jäivät,
jäi nuoruus kultainen!


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.