Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa
| Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa. Kirjoittanut Robert Burns |
| Karkoitettu Jaakko II Stuart on kärsinyt tappion Boyne-joella v. 1690. Kapinaan nousseita Skotlannin katolilaisia kohtaa rangaistus ja vaino. Vrt. Maanpakolainen. |
- Suuss’ illan, miss’ ylpeän linnan ma nään,
- soi laulelo vanhuksen harmajapään,
- ja poskia laulajan kyynelet valaa:
- ”Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.
- ”Sota kirkkoa raasti ja vaimensi maan,
- näät kiistoja, sortoa, vainoa vaan;
- ei lausuta julki, mut huokaamme salaa:
- ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa!
- ”Läks uljaina poikani, Jaakko kun huus;
- miss’ yksin nyt itken, on kumpua kuus.
- Suru eukkoni mursi, hän hautaan jo halaa,
- ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.
- ”Nyt taakaksi nään elon raskahan tän,
- on lapseni poissa ja kruunuton hän;
- mut kuolohan säilytän mieleni-alaa:
- ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa!”
Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.