Eero Järnefelt
in memoriam
Kirjoittanut Otto Manninen


Me jälkeen jääneet,
me jäämme huoleen.
Hän poistunut on
valon korkean puoleen.
Sen hengetär hälle
toi lahjoja kehtoon,
ja toi pyhän rauhan
jo tultua ehtoon.
Hän valoa palvoi,
sen näkyjä nähden,
sen intoa hehkuin,
sen tekoja tehden.
Ja niin hänen työnsä on,
taululta taulu,
valon työ, valon Jumalan
ylistyslaulu.
Siin’ on valon ikuinen,
elävä nuoruus,
syvä, lahjomaton,
hyvä, lempeä suoruus.
Sen voima nähdä
jok’ ilme ja juonne
ja ilmentää
sisin luonto ja luonne.
Valon kauneusviestiä
täällä hän kantoi.
Hän, paljon saanut,
niin paljon antoi.
Sitä antia ei ota
tuonen niitos.
Syvä kiitos hälle,
ja hänestä kiitos!
Se ylentyköön
surun, murheen alta.
Hänet meille soi
Ylin, jonka on valta.

15. 11. 1937


Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.