Eero Järnefelt

Eero Järnefelt in memoriam Kirjoittanut Otto Manninen

Me jälkeen jääneet,

me jäämme huoleen.

Hän poistunut on

valon korkean puoleen.

Sen hengetär hälle

toi lahjoja kehtoon,

ja toi pyhän rauhan

jo tultua ehtoon.

Hän valoa palvoi,

sen näkyjä nähden,

sen intoa hehkuin,

sen tekoja tehden.

Ja niin hänen työnsä on,

taululta taulu,

valon työ, valon Jumalan

ylistyslaulu.

Siin’ on valon ikuinen,

elävä nuoruus,

syvä, lahjomaton,

hyvä, lempeä suoruus.

Sen voima nähdä

jok’ ilme ja juonne

ja ilmentää

sisin luonto ja luonne.

Valon kauneusviestiä

täällä hän kantoi.

Hän, paljon saanut,

niin paljon antoi.

Sitä antia ei ota

tuonen niitos.

Syvä kiitos hälle,

ja hänestä kiitos!

Se ylentyköön

surun, murheen alta.

Hänet meille soi

Ylin, jonka on valta.

15. 11. 1937

Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.