Eemil Haloselle

Eemil Haloselle 60-vuotispäivänä Kirjoittanut Otto Manninen

Vaikka paikoilta pakenit

hälinöitä, häirinnöitä,

missä, kussa kulkenetkin

kuunnellen kevätkäkeä,

katsellen kajasteluita

kuuden kymmenen kuvulta,

vainoan sua, vanha veikko,

pienellä pirahtamalla.

Mieli kiitellä tekevi,

ystävätä yhden kerran

noista vuosista monista

ajan ammoin antamista,

kumppanuksin kulkiessa,

taipaleita tarpoessa

riidan mieltä rikkomatta,

sovinnon sorahtamatta.

Taoit ennen, taoit eilen

taopa tänäkin päänä,

tao huomenna hyvänä,

vastaisena valkeana

taltalla tuliterällä,

vihityllä veistimellä,

saa savi sanelemahan,

kivi kielin kertomahan,

puu julki puhelemahan,

soimahan vakava vaski

sielusi seponnäkyjä,

haluisinta hartautta,

kaihotuinta kauneutta,

ihaninta intoasi,

pyrkimystäsi pyhintä,

omimmaksi onneksesi,

Savonmaasi maineheksi,

kaiken Suomesi suloksi.

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.