Edvard Reinille 50-vuotispäivänä

Edvard Reinille 50-vuotispäivänä Kirjoittanut Otto Manninen

Ois nyt, veikko, veisattava Sulle virttä vuoroon,

yhdyttävä ystäväin ja kylänmiesten kuoroon,

veisattava veljensuulla harras ilovirsi,

kun nyt kohoo vuosisatas kuulu kurkihirsi.

Harjakannun kannattais ne harjannostajaiset,

vähemmäst’ oli muinoin monet kaulankastajaiset.

Ois nyt syytä lasketella latinat ja kreikat,

muistuu päivilt’ ammoisilta mieleen sadat seikat.

Savokarjalaisten saliss’ ennen ensi kerran

kättä lyötiin, jop’ on aikaa siitä hiukan verran.

Siitä myös, kun Mikkelistä miestä kolme meitä

porhalteli pohjaa kohti hiekkaisia teitä.

Otto Hyyryläisen pyörä meni hyryn-lyryn,

Pörsänmäkeen pysähtyi se keskeen hiekkapyryn.

Sukevassa hirmuisesti meistä suonta lyötiin,

Kajaanissa uutta voimaa urhokkaasti syötiin.

Hyvin maistui forelli ja kalan päälle kahvi,

meille aukes aulihisti Tikanterin lahvi.

Kajaanissa räätäli oli reetari ja reilu,

laineiss’ eipä monen laiva herttaisemmin heilu.

Pari markkaa halvemmalla pääsi pariskunta,

tuskin morsiamesta me vielä nähtiin unta.

Niin me pyörä-argonautat seikkaeltiin silloin,

vilahteli virstantolpat, uni maittoi illoin.

Halki Suomen, poikki Suomen, kuinka kurssi vaati!

Jouti niille, joille riitti, jäädä Esplanaati.

Niin ne tepasteli teitään silloin nuoret teinit,

poiss’ on tuo jo lieto lento, likempänä leinit.

Poissako? Ei, avarammin, ankarammin retkin

aatos rientää nyt kuin ammoin heljin keväthetkin.

Vuosituhannet se jättää taipaleina taaksi,

kaunein muinaisuus sen muuttui matkaelu-maaksi.

Siell’ on tuttu tutkijalle suurten vetten souto,

muuttunut on oma aika, uhkaava ja outo.

Siellä selvittää ja purkaa pulmat tiedon tenho,

taiten kuin toi kultataljan argonautan venho,

pyrkii henki totuuksien pyhitettyyn maaliin,

ryöstämättä rikastuu ja muille jakaa saaliin.

Niin on ihmis-aatos ase vakain korkeampain,

moni maassa, mammonass’ on kiinni kynsin, hampain.

Vaikk’ on myrskyn aika, monen aatos maassa mataa. –

Terve, kussa henkes rientää aatteen ylhää rataa!

Vuodet vyöryy, ajat vaihtuu, nousee, vaipuu vallat –

terve vaalijalle viljan, jot’ ei haaskaa hallat!

Terve tielles, jolle ylhät johtotähdet hohtaa,

huiput yhä hohtavammat kohotessas kohtaa!

Kaukaa lämmin kädenlyönti! Kampanjasta kiitos!

Ajan säiss’ ei särkynyt, vaan lujennut on liitos.

Lähde: Manninen, O. 1951: Muistojen tie: valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toimittanut ja selityksin varustanut Pentti Lyly. WSOY, Porvoo.