Davidin 10 Psalmi

Davidin 10 Psalmi. (Runebergin mukaan.) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Kasvos, Herra, kätkeissäsi,

Kova käsi

Vihamiehen ilmestyy.

Miksi olen, turvatonna,

Avutonna,

Kasvoistasi heitetty?

Juonillansa viekas monta

Voimatonta

Tuimaan tuskaan saattelee;

Puoleensa hän monta liittää:

Paljon siitä

Heikon tila pahenee.

Teoistaan ne kerskaelee,

Sadattelee

Pyhäin töitä hyviä,

Jumalaakin sananensa

Neuvoinensa

Ilkiästi irvistää.

Synnin orja, pöyhkiänä,

Röyhkiänä,

Omaan luottain voimahan,

Sanoo, avain sydämensä,

Epäävänsä

Olemista Jumalan.

Toivoin jonkun toimen hyvän

Menestyvän,

Omaa vaan hän katselee,

Hallitusti huolimaton,

Perikatoon

Kaiket muut hän tuomitsee.

Ei hän luule muuttuvaisen,

Puuttuvaisen

Onnensakaan olevan,

Ennen kun se katkeava,

Katoava

Hetkellä on kuoleman.

Viatonta viekotella,

Kadotella

Tekee hänen mielensä;

Alinomaa väijyksissä

On hän, missä

Koneihin sais köyhiä.

Lohdutustakin hän ottaa,

Lausuin: totta

Sulkee Herra silmänsä,

Vapahtaa mun tuomiosta

Eikä kosta:

Teinhän ennen tehtyä.

Miksi kauvan voimas peität,

Miksi heität

Unhotatki omasi,

Miksi häijyt pelkäämättä

Saavat pettää,

Pahaa tehdä iäti?

Tietäin toki, ettet jätä

Säälimätä

Turvaavia armoosi,

Asiani haltuus annan

Sekä kannan

Hyvin mielin vaivani.

Sinun valtas, Jumalani,

Kuninkaani,

Kaiket vallat voittaapi:

Nöyryttelet ylpeet ratki,

Pelastatki

Vihoistansa henkeni.

Sinun armoos köyhä luottaa,

Eikä suotta:

Kuulet huudon hurskahan.

Siis hän toivoo, kärsein, sietäin,

Hyvin tietäin

Ilon vihdoin tulevan.

–t–t–t– [K. L. Lindström]

Lähde: Sanomia Turusta 2.8.1859.