Amerikasta/3
Amerikasta/2 | Amerikasta Kirjoittanut Gustaf Johansson |
Lähde: Tampereen Sanomat, 23.6.1874, nro 25, s. 6. Artikkelin verkkoversio. |
Tammikuun 20 p:nä 1874. Täällä vihataan väkeväin juomain nauttijia; minäkin olen lakannut viinaa nauttimasta. Uuden vuoden jälkeen oli niin lämmin, ettei tarvinnut kylmässä huoneessa maatessansa peittoa, toisissa asuinhuoneissa paistaakin päivä seinänraoista sisään. Pyhiä ei pidetä muuta kuin sunnuntai. Jouluna lasketaan raketteja ja ammutaan; pyhä pidetään yhtäläisenä kuin arkikin; muutamat hakkaavat puita koko viikoksi. Muutamissa taloissa on monta sataa lehmää ja hevoista; ne ovat aina laitumella, eivät ne niitä kaikkia näe jos kerran vuodessa. Kansa on rikasta, mutta kaikki tekevät työtä, herrat ja papit, eikä pidetä tapana ottaa lakkia päästä pois kuninkaan papin eikä kenenkään edessä. Eikä myös kirjoja kysytä. Minä ostin hevosen, pyhinä kirkkoon ajellakseni, ja maksoin siitä 160 markkaa. Tämän maan olen jo ottanut kotomaakseni, vaan kyllä vielä Suomea tulen katsomaan, jos Jumala suo ja terveenä pitää.
Minä saan toisilta suomalaisilta Alabamassa kirjeitä, väliin kaksi yhtenä päivänä. Kaksi Suomalaista on kuollut, toinen heistä oli Tampereelta kotosin, ja toinen Nurmijärveltä Karl Dahlbom⚲ nimi; sillä oli 3000 markkaa rahaa hän oli hyvin säästäväinen ja terve aina; hän haudattiin kunnialla; arkku maksoi 200 markkaa. Minä sain kirjeen, jossa sanotaan hänen kuolleen mennyt kesänä.
Toim. Muist.
Yllä olevain kirjeitten kirjoittaja on Gustaf Johansson⚲ Längelmäeltä kotoisin. Hänellä on kaksi sisarta ja yksi Enoch-niminen veli pitäisi olla jossakin täällä Suomessa, mutta ei tiedetä, missä hän on. Sisaret pyytäisivät hänen ilmoittamaan itsestänsä jotakin. Mitä muutoin kirjeisin tulee, on niissä koko joukko käsittämättömiä paikkoja ja myöskin vääriä käsitteitä Amerikan oloista, mutta ne nähdämme voivat kuitenkin olla julkisuuden arvoiset. Kumma, etteivät kirjeet mainitse mitään Amerikan olojen varjopuolista ja työväen palaamisesta takaisin Europaan, eivätkä maini rahapulastakaan, joka siellä jo näiden kirjeiden kirjoitus aikana onvallinnut.