Amerikasta
| Amerikasta Kirjoittanut Johan Gustafsson |
Seuraaville otteille yksityisistä kirjeistä on pyydetty sijaa lehdessämme.
Toukokuun 8 päivänä 1873. — Rakas syntymämaani! Tässä saan tervehtää suloista Suomea ja sen hellästi rakastettuja asukkaita kaikkia yhteisesti ja sukulaisia, ystäviä ja tuttavia erittäin. Matkani tänne onnistui hyvin. Sitten täällä oltuani kaksi viikkoa, tulin kipeäksi ja makasin neljä kuukautta lasaretissa niin huonona, etten tästä maailmasta mitään tiennyt, ja sitten oltuani 4 kuukautta tervennä sairastuin uudestaan viideksi kuukaudeksi, ja sittenkin on minua usein kohdannut viheriä- ja vilutauti. Tou’ot ovat täällä jo alussa. Mutta 25 p. Maaliskuuta oli kylmä pohjatuuli ja yöksi tuli halla ja vei komit, omenat, pitsit, melunit ja lampset. Ne ovat semmoisia hedelmiä, joita siellä ei ole, makoisia kuin sokuri ja painavat 12, 13, 15, ja kaksikymmentäkin naulaa kappale; puolessa on niinpaljon kuin syö. Täällä on hyvä ruoka: sian, lehmän ja lampaan liha, nisuleipä, voi, maito, kaffe ja sirappi on jokapäiväistä, lämmin leipä joka ateriaksi. Kuvuus vaivaa välistä, mutta nyt on satanut vähintäin kolme viikkoa joka päivä, sataa nytkin vähän, Taloissa täällä on monenlaisia aljolintuja, ja kanoja sadottain, munia sen jälkeen, niinkuin sen arvaatte, seinänraotkin täysi. Kanoja ja muita aljoja tapetaan ja syödään koska vaan tykätään. Kurjet ja hanhet tulevat tänne talveksi. Täällä ei ole kovin kylmä talvella, vähän hallaa ja lunta sataa vähän väliin, mutta sulaa samassa, muutamina öinä jäätyy vesi astiassa, ja muutamissa puissa ou lehti talvellakin vihanta.
Elokuun 10 p. 1873. Sydämmellisellä rakkaudella tervehdän teitä minun sukulaiseni ja ystäväni, ja kunnioitettavalle vanhalle opettajalleni h:ra provasti Grönbergille sanokaa paljon sydämmellisiä terveisiä minulta. Muistaakseni olen jo teille ilmoittanut tämän maan oloista, ja että minä ensin paljon sairastin, mutta nyt olen jo tottunut tähän ilmaan ja näihin oloihin. Kesällä on niin lämmin, että rauta polttaa paljain käsin pidellen samoin santakin. Aurinko meneekin melkein suoraan pään päällitse ja sanotaan että täällä on päivä silloin kuin siellä yö, ja minäkin uskon sen. Kesällä on yö pitempi kuin siellä ja talvella lyhyempi, ja on talvella ja kesälla yö yhtä pimeä täällä. Heinäkuun 10 p:nä oli suuri päivällinen täällä, ja taas Elokuun 18 p. on samallainen, johon kokoontuu kahden sadan hengen paikoille, nuoria ja vanhoja. Täällä ei ole tapana ristiä kaikkia lapsia pieninä niinkuin siellä, van ristitään muutamia 25 ja 30 vuoden vanhoina ja toiset, jotka ovat pienenä kastetut antavat isoina kastaa itsensä uudestaan toiseen uskoon, jota on monenlaatuista niinkuin mutesses ja peptes, ja kaikki ovat ristitty ja kastettu heidän uskonsa jälkeen. Täällä on enempi kuin puolet negeriä; ne ovat ennen olleet orjina, ja nytkin ne ovat vielä valkoisten alammaisia, ei ne ennen osanneet lukeakaan, mutta nyt niillä on koulut niin että saavat lähettää lapsiansa kouluun, ja ovatkin hyvin tarkkoja oppimaan, mitä he vaan kuulevat raamatusta, niin he sen kohta muistavat. Valkoiset ihmiset pidetään herroina ja kutsutaanki siksi kaikki vaan. Papit, virkamiehet, käsityöläiset, ulkotyömiehet, lukkarit ja rakkarit puhuttelevat toinen toistaan herraksi. Vaimoväki käypi fiinissä tärkätyissä vaatteissa. En viitsi kaikkea kirjoittaa, ette kuitenkaan usko, mutta palon minä olen nähnyt sittenkuin Tampereelta lähdin.
Marraskuun 29 p:nä 1873. Tänä syksynäyttää täällä tuleman talvi aikaisin. Tämän kuun 4 p. oli ensimmäinen halla 23 ja 24 p. oli toinen. Tämä maa on jaettu niinkuin Suomikin pitäjiin ja maaherran lääniin. Lääniä on luulteni 9. Sen läänin nimi on Alabama, johon me ensin tultiin. Meitä oli 52 suomalaista, 27 poikaa ja 25 tyttöä, muutamat niistä ovat naineet täällä, vaan ei kukaan Amerikalaista. Matkamme kävi ensin Turusta Tukholmaan, sieltä Englantiin ja sitten rautatiellä läpi Englantin Liverpoliin, jota on viimeinen kaupunki Englannissa, sieltä suurella ja kauniilla höyrylaivalla poikki Atlantin valtameren, jossa oltiin 9 vuorokautta, ettei yhtään maata nähty, muutamat olivat hyvin huonoina kipeinä, minä en ollut terve, vaan en juuri kipeäkään. Siinä laivassa oli 1,000 henkeä sillä kertaa. Newyork oli ensimmäinen kaupunki Amerikassa, johon tultiin ja siitä rautatietä myöden 4:uä vuorokautena Alabamaan, jossa olin 3 vuotta 6 kuukautta, nyt olen muuttanut Tokseen, 900 Englannin penikulmaa Alabamasta, ja jätin sinne kaikki suomalaiset; me pidämme itsemme täällä kaikki niinkuin olisimme sukulaisia. Tämä matka tänne otti meiltä aikaa 5 viikkoa ja maksoi 600 markkaa, mutta luulen, että 4 sadallakin juuri voi päästä. Yksi lääni on suurempi kuin koko Suomenmaa. Vaikka kaikki köyhä kansa tulis tänne Suomesta, niin ei tämä maa sittenkään olis niin täysi kuin Suomi on. Suuria tehtaita, masunteja ja verstaita on kyllin. Minä olen ollut maalla Styyartsin myllyllä seppänä ja on hyvin työtä. Kaikki puhuu Englannin kieltä. Ei täällä tarvitse heiniä niittää eikä paljon puita hakata. Maa kasvaa joka laija viljaa kyllin lannoittamatta ja puut semmoisia hedelmiä, joita ei siellä ole nähty, rukiit ja kaurat syötetää hevosille. Kanileipää syödään vähän, se on parempaa kuin ruisleipä. Myöskin kasvatetaan riisiä, maisia ja pumpulia paljon. Hevvnen ja mies tekee 30 paalia vuodessa. Hautausmaat ja kirkot eivät ole siunatut niinkuin siellä; kirkko on joku isompi huone, jossa pidetään Jumalanpalvelus ja myös koulutetaan lapsia ja välistä pidetään tanssikin. Hautausmaita on melkein joka mäessä. Kirjat on yhtäläiset kuin sielläkin; joskus tulee riita uskosta ja silloin on jokaisella olevanaan oikeus. Kirkonmenosta päästyä panevat papit ja kaikki muutkin lakit päähänsä ja rupeavat puhumaan kaiken mailman asioita; se näyttää minusta kovin oudolta ja ikävältä. Oikeita kirkkoja ruvetaan jo rakentamaan, mutta kyllähän ikävää on, jos he aina semmoista elämää pitävät. Susia ja karhuja ei ole, mutta sitä vastaan on peuroja ja jäniksiä, jotka ovat talvella yhtä harmaita kuin suvellakin. Pyssyjä on melkein joka miehellä ja semmoisia, joilla voi ampua 16 kertaa yhtä kyytiä, ja pistolia, joilla saattaa ampua 6, 7, ja 8 kertaa. Minä ammuin 25 lintua yhdellä kudilla: ne olivat pieniä. Indialaiset täällä muutamin paikoin tappavat ihmisen pikemmin kuin terotan, mutta ne ovat jo ahdistetut tältä paikkakunnalta pois niinkuin mustalaiset Suomesta; juutalaisia on myös ollut täällä, mutta ne ovat pois ajetut. Tämä paikkakunta on rakettu vähässä ajassa. Tiilet ja laudat ovat rakennusaineina, sillä hirsiä ei ole niinkuin sillä, mutta kauniita rakennuksia täällä tehdään. Kova raha, kulta ja hopea täällä käy, 20 penniä on pienin. Työmies saa 4 markkaa päivältä ja ruuan. Minulla on ollut 10 ja 12 markkaa, hyvä kyökkipiika saa 50 ja 60 markkaa kuussa ja ruuan. Näillä seuduin ei ole jarviä eikä jokia ja siis ei ole laivojakaan, rautatietä myöden vaan kuljetaan.
Tammikuun 20 p:nä 1874. Täällä vihataan väkeväin juomain nauttijia; minäkin olen lakannut viinaa nauttimasta. Uuden vuoden jälkeen oli niin lämmin, ettei tarvinnut kylmässä huoneessa maatessansa peittoa, toisissa asuinhuoneissa paistaakin päivä seinänraoista sisään. Pyhiä ei pidetä muuta kuin sunnuntai. Jouluna lasketaan raketteja ja ammutaan; pyhä pidetään yhtäläisenä kuin arkikin; muutamat hakkaavat puita koko viikoksi. Muutamissa taloissa on monta sataa lehmää ja hevoista; ne ovat aina laitumella, eivät ne niitä kaikkia näe jos kerran vuodessa. Kansa on rikasta, mutta kaikki tekevät työtä, herrat ja papit, eikä pidetä tapana ottaa lakkia päästä pois kuninkaan papin eikä kenenkään edessä. Eikä myös kirjoja kysytä. Minä ostin hevosen, pyhinä kirkkoon ajellakseni, ja maksoin siitä 160 markkaa. Tämän maan olen jo ottanut kotomaakseni, vaan kyllä vielä Suomea tulen katsomaan, jos Jumala suo ja terveenä pitää.
Minä saan toisilta suomalaisilta Alabamassa kirjeitä, väliin kaksi yhtenä päivänä. Kaksi Suomalaista on kuollut, toinen heistä oli Tampereelta kotosin, ja toinen Nurmijärveltä Karl Dahlbom⚲ nimi; sillä oli 3000 markkaa rahaa hän oli hyvin säästäväinen ja terve aina; hän haudattiin kunnialla; arkku maksoi 200 markkaa. Minä sain kirjeen, jossa sanotaan hänen kuolleen mennyt kesänä.
Toim. Muist.
Yllä olevain kirjeitten kirjoittaja on Gustaf Johansson⚲ Längelmäeltä kotoisin. Hänellä on kaksi sisarta ja yksi Enoch-niminen veli pitäisi olla jossakin täällä Suomessa, mutta ei tiedetä, missä hän on. Sisaret pyytäisivät hänen ilmoittamaan itsestänsä jotakin. Mitä muutoin kirjeisin tulee, on niissä koko joukko käsittämättömiä paikkoja ja myöskin vääriä käsitteitä Amerikan oloista, mutta ne nähdämme voivat kuitenkin olla julkisuuden arvoiset. Kumma, etteivät kirjeet mainitse mitään Amerikan olojen varjopuolista ja työväen palaamisesta takaisin Europaan, eivätkä maini rahapulastakaan, joka siellä jo näiden kirjeiden kirjoitus aikana onvallinnut.