Almansor
| Almansor. Kirjoittanut Heinrich Heine |
1.
muokkaa- Doomissa Cordoovan kohoo
- Ykstoistsataa pylväst’ tuimaa,
- Ykstoistsataa jättiläistä
- Kantajana kuvun huiman.
- Pylväill’ on ja seinämillä
- Yltä alas kirjailuita,
- Ylhät lauselmat Koraanin
- Siin’ on kukkiin kiedottuina.
- Maurit kunniakses, Allah,
- Rakensivat moskees muinoin!
- Mutta kaikki jo on mennyt
- Synkkäin aikain synkkään kuiluun.
- Tornista, jost’ ain muezzin
- Huusi kansaa rukoukseen,
- Nyt soi kristittyjen kellot
- Kaihoisasti äänin kumein.
- Parvilta, mist’ uskovaiset
- Profeetasta lauloi julki,
- Messun valhetöitä näyttää
- Papit kaljupäät ja munkit.
- Siin’ on öykkää, kumarrusta
- Eessä maalinaamain nukkein,
- Humu käy, ja soi ja suitsuu
- Vilkkuessa tuohustulten.
- Siellä doomissa Cordoovan
- On Almansor ben Abdullah;
- Vait hän katsoo pylvässarjaa,
- Ja hän hiljaa ääntäin puhuu:
- ”Oi, te pylväät, jättiläiset,
- Allahille nousseet muinoin,
- Nyt, te jäykät, palvelette
- Kirottua kristikuntaa!
- ”Ajan pakkoon mukaannutte,
- Tyynnä kannatte sen kuormaa;
- Niinpä mielellein voin, heikko,
- Minä myös jo rauhaa suoda.”
- Päänsä painaa hilpein mielin
- Niin Almansor ben Abdullah
- Alle kasteen pyhän maljan
- Doomissa Cordoovan uljaan.
2.
muokkaa- Nopeaan hän doomist’ astuu,
- Huimaan kiitää ratsullansa;
- Kutrit kosteat ne liehuu,
- Keikkuu töyhtö hatussansa.
- Tietä Alkoleaa kohden,
- Guadalquivir-virran rantaa,
- Missä mantelit ne kukkii,
- Oranjit luo tuoksujansa;
- Sinne kiitää ritar reipas,
- Viheltää ja naurain laulaa;
- Lauluun linnut riemuin yhtyy,
- Sitä säistäin virta pauhaa.
- Tuolla linnass’ Alkolean
- Asuu Clara de Alvares;
- Isä sotii Navarrassa, –
- Tyttären on päivät vapaat.
- Torvien ja rumpuin räikkeen
- Kuulee kaukaa jo Almansor,
- Ja hän näkee tulten tuikkeen
- Läpi linnapuiston varjon.
- Linnass’ Alkolean tanssii
- Kakstoist’ tummasilmää naista,
- Kakstoist’ tummasilmää herraa;
- Tanssiss’ uljain on Almansor.
- Vilkkain mielin vallatonna
- Liehuu hän vain perhon lailla,
- Ja hän tietää sulo lausein
- Mielistellä joka naista.
- Isabellan pientä kättä
- Suutelee hän, rientäin matkaan,
- Istahtaa Elviran viereen,
- Ja hän silmiin häntä katsoo.
- Naurain Leonoralt’ urkkii:
- Onko nyt hän mieliks armaan?
- Ja hän näyttää kultaristin,
- Mi on kudottuna vaippaan.
- Joka naiselle hän kuiskii,
- Häntä lempivänsä sanoo;
- ”Totta kuin oon kristitty!” hän
- Varmaan sata kertaa vannoo.
3.
muokkaa- Tuolla linnass’ Alkolean
- Hälvennyt on riemu, hilke,
- Poistuneet on naiset, herrat,
- Eikä enää tulet vilku.
- Donna Clara ja Almansor
- Ovat yksin saliss’ siinä;
- Yksin vain luo viime lamppu
- Heidät valoon puolisiimeen.
- Nojatuoliss’ istuu donna,
- Jakkaralla ritar istuu,
- Ja hän raskaan päänsä uinuin
- Laskee syliin armaan immen.
- Ruusuvettä pullosesta
- Valaa donna kaihomielin
- Kutrillen Almansorinsa,
- Jonka rinta huokuu, riehuu.
- Sulo suukon viehkein huulin
- Painaa donna kaihomielin
- Kutrillen Almansorinsa,
- Jonka otsa pilviin peittyy.
- Kyyneliä vienoin silmin
- Itkee donna kaihomielin
- Kutrillen Almansorinsa,
- Jonka värjyy huulten pielet.
- Taas hän uinuu seisovansa
- Nöyrin päin jo vettä tippuin
- Tuolla doomissa Cordoovan, –
- Kummat äänet korviin rinkuu.
- Uljaat pylväät, jättiläiset,
- Vihan vimmoin iestään yrmii;
- Ei ne enää kestä kuormaa,
- Ja ne huojuu, ja ne ryskii.
- Ja ne hurjaan sortuu, suistuu,
- Papit, kansa parkuu silloin,
- Kupu ryskyin ruhjoutuu, ja
- Ristin jumalat ne kirkuu.
Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.
Альманзор (Гейне)