Akseli Gallen-Kallela

Akseli Gallen-Kallela in memoriam Kirjoittanut Otto Manninen

Työn ruhtinas ja taiston

niin tyynenä nyt lepää.

Hän rauhan sai, jonk’ elo

tääll’ etsijältä epää.

Ei ole lauhat lahjat,

jotk’ ylhäin Osatarten

on antimet ja arvat

maan valituita varten.

Suo leiviskän ne suuren

ja käskyn: käytä! käytä!

Suo polton rintaan: riennä!

lain vakaan: työsi täytä!

Kaikk’ unelmainsa taivaat

ken kantoi korkealla,

tääll’ Atlas-voimin astui

hän Atlas-taakan alla.

Ne aina tunnoss’ asui

kuin pyörryttävä pyhyys.

Ei rautiolle rauhaa

suo luomispäivän lyhyys.

Niin kilvoituksen rataa

sa riensit kaukomääriin.

Voi viihtyä se kaipuu

vast’ äärettyyden ääriin.

Niin pyrkimystä pyhään

ol’ ylhä kulkus kaari.

Niin levähtää sun vasta

soi Tuonen tumma saari.

Niin sodit, loit ja loihdit,

niin, suuri, suurta mahdoit.

Niin yli ihmismittain

suurt’ ikävöit ja tahdoit.

Niin hehkuit, liekkihenki,

sa hurman, tuskan tulta.

Sen ahjost’ ainahinen

jäi maalles aarrekulta.

Niin hehkuit, haltioiduit

sa maassa hangen, hallan,

mies aamun, mahdin saanut

kädestä Kaikkivallan.

Nyt tyyntyi tulimyrsky.

Mies kempi, riensit retkes.

Kautt’ aikain väkevästi

sun välkkyy hehkuhetkes.

Sua kutsuu levon helmaan

jo kummun heljä hiekka.

Sun työs kautt’ aikain hohtaa

kuin soihtu, liekki, miekka.

Paarten ääressä 19. 3. 1931

Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.