Aatami ensimmäinen
Aatami ensimmäinen. Kirjoittanut Heinrich Heine |
Alkuteos Adam der Erste. Suomentanut Hilja Liinamaa. |
- Sä laitoit taivaasta santarmin,
- mi kantoi miekkaa vihan,
- mun paratiisista hääti pois,
- se julma, armotta ihan.
- Nyt vaimoineni mä vaellan
- ja etsin eloa uutta.
- Toki nautin jo tiedon hedelmää,
- sit’ et taida sä enää muuttaa.
- Et estää voi, että tiedän mä
- sun kääpiökasvusi kurjan.
- Sä suotta surmalla mahtailet
- ja nostat myrskyn hurjan.
- Oi luoja, kuinka sun harkintas
- ylen viisaan toimen keksi,
- sitä kehua kylläkin kannattaa
- maanpiirin valkeudeksi.
- Nyt en minä koskaan unhota
- sitä vanhaa yrttitarhaa.
- Paratiisi ei oikea ollut se,
- kun kielsi se hedelmän parhaan.
- Vapautta mä vaadin täydelleen.
- Jos huomaan salpoja milloin,
- paratiisini vankilaks’ vaihettuu
- ja helvetiksi silloin.
Lähde: Heine, Heinrich 1910: Aikarunoja. Suomensi Hilja Liinamaa. Kyminlaakson Työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kotka.