379. Valmistus kuolemaan

379. Valmistus kuolemaan. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Mä outo muukalainen vaan

Oon tässä maailmassa,

Ja vankiin vertausta saan,

Jok’ istuu ahtahassa:

Pimeessä täällä muistelen,

Kuin kirkas on ja kaunoinen

Kotoni taivahassa.

Kyll’ tännekin aurinko luo

Joss’-kussa koitettansa,

Ja nurmen tuuli joss’-kuss’ tuo

Sen tuoksun tullessansa;

Vaan päivä se ja nurminen

On taivaan-maahan verraten

Kuin yö on kuolon kanssa.

Mu’ ei maan kauneus miellytä,

Se jos mun missä kohtaa;

Kuin päivä paistaa pilvestä

Ja lämmin maata pohtaa,

Mä silloin mietin: kuinkahan

Taivaassa nytkin ollahan,

Joss’ Isäin posket hohtaa?

O kotoni, sinuhun päin

Mun silmäin aina valvoo;

Ei kauan huolla täällä näin,

Vaan mieltä murhe halvaa,

Kuin sielu-parka tuskissaan

Pois ikävöip’ Isän majaan

Kahleista, jotka kalvaa.

Se hetki joudu, rientele,

Eroni hetki täältä,

Ja kuolo astu, aukase

Elohon portti mulle;

Ja Jesu armas, lempeä

Isää rukoile, että mä

Kotihin saisin tulla.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig: Neljä virttä Runeberg’in virsikirjasta. Suomentanut A. Oksanen. [tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 15.12.2006. Alun perin ilmestynyt teoksessa Suomi 1858, 1 jakso. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Ahlqvist. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ahlqvist/runebergin_neljavirtta1858_rdf.xml.