379. Valmistus kuolemaan

379. Valmistus kuolemaan.

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Mä outo muukalainen vaan
Oon tässä maailmassa,
Ja vankiin vertausta saan,
Jok’ istuu ahtahassa:
Pimeessä täällä muistelen,
Kuin kirkas on ja kaunoinen
Kotoni taivahassa.
Kyll’ tännekin aurinko luo
Joss’-kussa koitettansa,
Ja nurmen tuuli joss’-kuss’ tuo
Sen tuoksun tullessansa;
Vaan päivä se ja nurminen
On taivaan-maahan verraten
Kuin yö on kuolon kanssa.
Mu’ ei maan kauneus miellytä,
Se jos mun missä kohtaa;
Kuin päivä paistaa pilvestä
Ja lämmin maata pohtaa,
Mä silloin mietin: kuinkahan
Taivaassa nytkin ollahan,
Joss’ Isäin posket hohtaa?
O kotoni, sinuhun päin
Mun silmäin aina valvoo;
Ei kauan huolla täällä näin,
Vaan mieltä murhe halvaa,
Kuin sielu-parka tuskissaan
Pois ikävöip’ Isän majaan
Kahleista, jotka kalvaa.
Se hetki joudu, rientele,
Eroni hetki täältä,
Ja kuolo astu, aukase
Elohon portti mulle;
Ja Jesu armas, lempeä
Isää rukoile, että mä
Kotihin saisin tulla.


Lähde: Runeberg, Johan Ludvig: Neljä virttä Runeberg’in virsikirjasta. Suomentanut A. Oksanen. [tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 15.12.2006. Alun perin ilmestynyt teoksessa Suomi 1858, 1 jakso. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Ahlqvist. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ahlqvist/runebergin_neljavirtta1858_rdf.xml.