21 Laulu ”Runebergin Runoelmista”

21 Laulu ”Runebergin Runoelmista”
(runoksi tehty.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Poika lausu kullallensa:
”Miksis aina armahani
Polvusiltani pakenet,
Sylistäni siirteletse,
Kul’et kylkeni varoista,
Alta kainalon katoat,
Konsa pyyän pylvelleni,
Sylihini suosittelen,
Kuzun kylkeni varohin,
Alle kainalon asetan.
Sano’ korvin kuullakseni:
Kuss’ oli kultani sinulla
Tuki toivoteltavana,
Vara vuotettu vakava,
Suoja saatava parempi
Ja turva toellisempi;
Ennen kuin istuit polvelleni,
Sylihini siirtelitse,
Kul’it kylkeni varohin,
Alle kainalon asetuit.


Lähde: Suomettaren vuosikerta 1847, 26. tammikuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 21.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Suomettaren vuosikerta 1847. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/smtr/smtr1847_rdf.xml.