”Henki armollinen”

”Henki armollinen.” (Runebergin 186 virren mukailema.) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Henki armollinen,

Hellä lohdullinen,

Taidat sydäntä

Yksin ilahuttaa,

Taidat rakkautta

Yksin sytyttää:

Lähestyen eksyneitä,

Voimas tuntoon saata meitä!

Sydämestä kiittää

Tahdon sua siitä

Laupiudestas;

Pyhä paiste, pala,

Että sielu halaa

Sinun armojas;

Neuvo meitä käyttään aina

Kunniakses lahjais laina!

Ole hädässäni

Turva sydämeni,

Lepo sieluni;

Murheen pilvet poista,

Anna meille loistaa

Lempi-liekkisi,

Tunkekoon se sydämeemme,

Että tahtos aina teemme!

Nosta voimas käsi,

Meihin, lemmestäsi,

Uusi mieli luo;

Tule sielun halu,

Tule armon valu,

Uusi henki suo;

Olkoon aina, Lohduttaja,

Sydämeni Henkes maja!

Peura janoissansa,

Vaipumaisillansa,

Vettä haluaa;

Niin myös sielu-parka,

Koska luonto arka

Häntä ahdistaa,

Ikävöitköön ijän noita

Armon lähteen pisaroita!

Uuden mielen luoja,

Taivaan ilon tuoja,

Veren voimasta

Meitä uudistele,

Meitä puhdistele,

Ettei kavala

Vihollinen meitä vietä

Vaeltamaan väärää tietä!

Sielun ajatukset,

Mielen taipumukset

Ohjaa parhaaksi;

Hartauden hetket,

Tarkoituksen retket,

Koko menoni

Kunniakses käännä aina,

Herra, armos meille lainaa!

Auta, ettei liha,

Pahan tuima viha

Haita minua;

Ja kuin vaiva päättyy,

Olkoon mulle säätty

Taivaan ilossa,

Riemu-lauluun yhtymällä,

Kunniatas ylistellä!

–t–t–t– [K. L. Lindström]

Lähde: Sanomia Turusta 12.4.1859.