”Henki armollinen”

”Henki armollinen.”
(Runebergin 186 virren mukailema.)
Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Henki armollinen,
Hellä lohdullinen,
Taidat sydäntä
Yksin ilahuttaa,
Taidat rakkautta
Yksin sytyttää:
Lähestyen eksyneitä,
Voimas tuntoon saata meitä!
Sydämestä kiittää
Tahdon sua siitä
Laupiudestas;
Pyhä paiste, pala,
Että sielu halaa
Sinun armojas;
Neuvo meitä käyttään aina
Kunniakses lahjais laina!
Ole hädässäni
Turva sydämeni,
Lepo sieluni;
Murheen pilvet poista,
Anna meille loistaa
Lempi-liekkisi,
Tunkekoon se sydämeemme,
Että tahtos aina teemme!
Nosta voimas käsi,
Meihin, lemmestäsi,
Uusi mieli luo;
Tule sielun halu,
Tule armon valu,
Uusi henki suo;
Olkoon aina, Lohduttaja,
Sydämeni Henkes maja!
Peura janoissansa,
Vaipumaisillansa,
Vettä haluaa;
Niin myös sielu-parka,
Koska luonto arka
Häntä ahdistaa,
Ikävöitköön ijän noita
Armon lähteen pisaroita!
Uuden mielen luoja,
Taivaan ilon tuoja,
Veren voimasta
Meitä uudistele,
Meitä puhdistele,
Ettei kavala
Vihollinen meitä vietä
Vaeltamaan väärää tietä!
Sielun ajatukset,
Mielen taipumukset
Ohjaa parhaaksi;
Hartauden hetket,
Tarkoituksen retket,
Koko menoni
Kunniakses käännä aina,
Herra, armos meille lainaa!
Auta, ettei liha,
Pahan tuima viha
Haita minua;
Ja kuin vaiva päättyy,
Olkoon mulle säätty
Taivaan ilossa,
Riemu-lauluun yhtymällä,
Kunniatas ylistellä!

–t–t–t– [K. L. Lindström]


Lähde: Sanomia Turusta 12.4.1859.