Yvetot’n kuningas
| Yvetot’n kuningas Kirjoittanut Pierre-Jean de Béranger |
- Yvet’ssa oli kuningas,
- – vaikk’ aikakirjat hukkui, –
- mies torkku, uneen tarmokas,
- mi varhain, myöhään nukkui.
- Yömyssyn kruunuks ukko-hussun
- soi siinä hellyys rouva Sussun
- ja pussun.
- Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
- Ei herraa saa niin suopeaa!
- Lalaa!
- Hän olkikatto linnassaan
- söi neljä atriaansa.
- ja puhteess’ ajoi aasillaan
- pois ratsain halki maansa.
- Mies hauska, säysy, laatuisakin. –
- näit hällä hengen turvanakin
- vain rakin.
- Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
- Ei Herraa saa niin suopeaa!
- Lalaa!
- Ei hemmotellut ruumistaan,
- vain janoon koki juoda.
- Kun hallitsi hän onneks maan,
- se hyvin voitiin suoda.
- Kun aamein viini tulvi hoviin,
- hän tulliks kannun omiin oviin
- toi toviin.
- Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
- Ei herraa saa niin suopeaa!
- Lalaa!
- Luo tytärten käy perheisiin
- hän armollisna sisään;
- sadasta syystä kansa niin
- se katsoi häneen, isään.
- Kun harjoituksiin joukot johti,
- vain ilmaan ampua he tohti,
- – ei kohti.
- Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
- Ei herraa saa niin suopeaa!
- Lalaa!
- Ei maitaan laajentaakseen hän
- ois mennyt poikki pihan;
- jäi pyyteiks malliherran tän
- vain hyvinvointi lihan.
- Ja vasta hänen kuoltuansa
- syyt itkuun – kuoppaa kaivaissansa –
- sai kansa.
- Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
- Ei herraa saa niin suopeaa!
- Lalaa!
- Tän oivan, kelpo ruhtinan
- on kuva jäänyt säilyyn:
- Kilvessä kuulun kapakan
- nyt hymyillen se päilyy.
- Sen eessä juhlina kun joivat,
- niin rahvaan huudot ihannoivat
- vain soivat:
- Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa!
- Ei herraa saa niin suopeaa!
- Lalaa!
Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.