Ystävyys ja lempi

Kirjoittanut Valfrid Hedman


Vain aniharvoin miehille
oon suonut ystävyyttä.
Ja naisille? – en tiedä, lie
vain ollut lemmekkyyttä.
Mä vihaan heitä, miehiä,
ja naisia mä lemmin:
siis puolella ja toisella
ma ystävyyttä emmin.
Ei ystävyyttä lempi lie,
tuo hellä sympatiia,
mi milloin kestää, milloin on
vain hetken haavelmia.
Kun lemmen tunne laajenee
ja vaahtopäänä vyörii,
pois ystävyyden ahtailta
se ulapoilta pyörii.
Vain teitä tenhon voimakas
tää tunne tuima kulkee:
se ystävyyden sisältää,
pois ystävyyden sulkee.
Voi myöskin koston tikarin
se rintaan rakkaan lyödä,
voi vihan myrkkypikariin
se ystävyyden myödä.
Tok’ ystävyyden orvokit
ne vaihdan koko lyhteen
mä lemmen ruusuun kuihtuvaan
ja okaisehen yhteen.


Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.