Ystävykset (Oker-Blom)

Ystävykset. Kirjoittanut Max Oker-Blom

Kaks’ ystävätä herttaisaa

pihassa tuolla tallustaa:

Marjaana punakolttunen,

laps’ lieto kahden keväimen,

sen kutrit keltakukkasta

ja silmät sinitaivasta.

Hän kutsuu, kutsuu tipiään,

herttaista, sievää Sipiään,

min takki on niin valkea

ja punaheltta otsassa.

Luo ystävän se kipittää,

niin joutuin juosta sipittää.

Ja tyttösellä kupissa

on hyvä aamuatria.

Ja Sipi heti valmis on

nyt pieneen kestin pitohon.

Se noppaa, noppaa nokallaan

ja on niin ihmeen iloissaan.

Ja kanan kupuun vähittäin

Marjaanan jyvät joutuu näin.

Ja tyttö seuraa hymyten,

kun huomaa ruokahalun sen.

Ja Sipi yhä noppailee

ja siemeniä koppailee.

Vaan viimein tytön vatsassa

jo käypi kumma kurina.

Hän ruokakuppiin tirkistää,

se nälän suuren synnyttää.

Jo noppaa jyvän sormi pien’

ja toinen kulkee saman tien.

Kaks’ ystävätä herttaisaa

nyt syöpi samaa atriaa.

Ja Sipi noppaa nokallaan,

vaan tyttö koppaa sormellaan.

Ja ystävykset vierekkäin

ne herkuistansa nauttii näin.

Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.