Ystävilleni

Ystävilleni. Kirjoittanut Simo Korpela

Ystävät rakkaat täällä ja siellä,

Kulkijakumppanit kaidalla tiellä,

Teille nyt virttäni virittelen;

Tulkoon se lohduks’ ja voimaksi teille,

Niin hyvin vanhoille vaurastuneille,

Kuin elon tiellä vast’ alkavillen!

Synti jos painavi mieltäsi milloin,

Jeesuksen jalkojen juurehen silloin

Uskossa käyköhön kärsivän tie,

Vaivoja viemään, toivoa tuomaan,

Autuuden lähteestä lääkettä juomaan.

Sinne, oi Jeesus, sä myös minut vie!

Herramme saakohon muotonsa meissä,

Niin minuss’ itsessä kuin myös teissä,

Aatteissa, töissä ja sanoissa suun!

Herramme töitä ett’ oisivat työsi,

Herramme hetkiä päiväs ja yösi!

Ain’ ole ahkera kilvotteluun!

Milloinka juonillaan ilkeä synti

Toivosi tähkylät multahan kynti,

Kalliolt’ armon kaataen sun,

Älköhön siihen sun sielusi seiskö,

Mailmalta pyydellen: ohjaisko, veiskö

Hän sinut suojahan suojeltuhun!

Maailma nauraa kaatuissa lasten.

Ken menis sen tykö neuvoa vasten?

Ystävä, käy hyvän Jeesuksen luo!

Hän, joka etsi sun kuoleman tieltä,

Hän, joka rauhoitti murheessa mieltä,

Langettuaskin hän lääkkehen tuo.

Hälle sä huolesi kerro ja vaivas!

Hän sua auttaa, hän, joka raivas

Kuoleman kautta jo ties elämään.

Minkä jo ihmiset hylkynä heitti,

Senkin hän etsi ja helmaansa peitti.

Päätä: mä Jeesuksen huostahan jään.

Tulkohon kiitos, tulkohon moite,

Tulkohon taistelu, kuumakin koite,

Älkäämme Herrasta luopuko vain!

Sanansa kirkas, selvä ja suora

Olkohon jalkaimme ojennusmuora

Onnen ja huolten päivinä – ain’!

Totta se olkohon mielemme muutos,

Niin että heikkojen murhe ja puutos

Mieles ja kielesi sais sulamaan!

Olkaamme oikiat kaikkien suhteen:

Kelvoton saakohon suustamme nuhteen,

Murheista käykäämme lohduttamaan!

Herralle saalista koota sä koita!

Johdata luoksensa myös pakanoita,

Ruoki ja hoitele karitsoitaan

Maailman tuulista kylmistä vieden

Äärehen armojen lämpimän lieden!

Ällös sä unhota myös muakaan!

Kuolo kun vihdoin painavi rintaa,

Jeesusta muista ja kallista hintaa,

Millä hän sielusi ostanut on!

Toivoa niin surukellosi soivat.

Haudallas miettiä rakkaasi voivat:

Hän meni Jeesuksen luo lepohon.

Kaikkia hoida, oi Jeesus, ja korjaa,

Hurskasten joukkoa, syntien orjaa,

Murheista lain alla huokailijaa,

Ruokkien maidoin ja sanas ydinrasvöin,

Että he taivaassa kirkkahin kasvoin

Sais sua kiittää ja kunnioittaa!

Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.