Ystäville sairasvuoteella

Ystäville sairasvuoteella.

Kirjoittanut Gustaf Fröding


Puhutte sanoja kuin taivahasta,
Soitatte kyökkimoraalilla suuta.
Teill’ lahjat on – jo laatkaa saarnaamasta!
– Ne teitä lohduttaa, ei ketään muuta!
Mut kielenne, mä pyydän, sitokaa,
Ja viisautenne keuhkot tukkikaa,
Pois mahtisuus, se kellekään ei sovi!
Mä tahdon rauhaa, suunne tukkikaa!
– Kun sielu sairastaa, ei fraasit sovi.
Pois virsienne hälinä,
Ja vanhain manaustenne tuttu pärinä,
Mi käskee: lennä! vaikka siivet kuoli!
Pois sormet haavoista, ne vuotaa verta,
Mä yksin tahdon täysin tuta kerta
Mun oman tuskain – lohtua en huoli!


Lähde: Fröding, Gustaf 1895: Valittuja runoja: kokoelmista ”Guitarr och Dragharmonika”, ”Nya Dikter” ja ”Räggler å Paschaser”. Suomentanut Yrjö Weijola. Tarkastanut ja lyhyellä luonteenkuvauksella varustanut Kasimir Leino. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.