Ystävätön

Kirjoittanut Pietari Hannikainen


Lauloi puussa lintunen,
Sai se ystävältä vastauksen.
Itkin yksin poloinen,
Yksin vaipuivat mun huokauksen’.
Kuohui koski vaahtinen,
Vastas vuoren mustettunut kylki,
Voivottelin vaivainen,
Äänen multa musta murhe särki.
Puu se heilui lehväinen
Tuolla vasten puuta lehväkästä,
Yksin kuljen onneton,
Ei oo mulla yhtään ystäväistä.
Tuul’ on kylmä pohjaisen,
Senkin lounattuuli lämmityttää –
Sydäntäni poloisen
Ei voi mikään enää lievityttää.


Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.