Ystäväni (Luoto)

Ystäväni.

Kirjoittanut Kaarlo Luoto


En milloinkaan mä ole yksinäin,
satunpa kolkkaan mihin mailman,
mull’ aina seuranain on ystäväin.
Ne ilomielin noutaa tahtoan,
ja heidän kanssaan yhteisiä on
minulla surut sekä ilotkin.
Jos milloin huolissain on lohduton,
niin karkottaa ne voivat kirotkin;
hymynsä viehkeyttä vastustaa
on turha painajaisten pahojen.
Nää ystävät, mi mulle tarjoaa
näin palvelunsa – joko sanonen: –
on aatokset ja mielikuvat vaan,
mut onnekas oon heidän seurassaan. –
Seuraajat, ystävät vaan näistä saa,
ken ystävikseen suosii, totuttaa.


Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.