Ystävä.

Kirjoittanut anonyymi


On yksi mulla ystävä
     herttanen ja soma.
Se usein ompi lähellä,
     kokonaan mun oma.
Se luona viihtyy, auttavi
     illoin useasti.
Sen kanssa aika kuluupi
     hyvin rattosasti.
Ja usein ihan kuljenkin
     kanssa ystäväni.
On silloin varsi hienosin
     aivan lähelläni.
Kun mielteissäni kuleksin,
     suuhun voin sen laittaa.
Voin vaikka hiukan purrakin,
     päätä poikki taittaa.
On tämä pikku runonen
     sillä kyhäiltynä.
Ja tunnettu on nimi sen:
     musta lyijykynä.

Mimmi H–nen.


Lähde: Työmies 26.2.1904.