Ympyrä

Kirjoittanut Tatu Väätäinen


On vankilan pihalla ympyrä,
jota tallaamme päivittäisin,
kesät hiessämme uiden ja talvella
jäsenin jäykin, jäisin.
Tuhat askelta, kymmenen tuhatta
polun syövytti maahan syvän.
Korot tallasi polulle kirvonneen
joka ainoan siemen jyvän.
Joka sana, jonka me lausuimme,
joka nyökkäys pään oli synti.
Suu vaahdossa kiljui pyöveli
ja aukkoja riviimme kynti.
Tuli johtokunta ja rooki taas;
kova vuode tai pimeä koppi,
tuo ympyrä, toistuva uudestaan,
johon hammasta purren oppi.
Joka päivä ja yö oli ympyrä myös,
jonka yhdisti aamu ja ilta.
Työ tylsä ja kylmyys sietämätön,
tupa tuoksu ei orvokilta.
Ja aatokset ympyrän sisälle myös
kuin omansa tahtoi ne ahtaa,
mut vähän ne pimeät kopit ja muut
tokin aatosten lennolle mahtaa.
Ne karkaavat lukkojen telkien takaa
ja vartijain silmien alta.
Ei pidätä lait eikä vankilasäännöt,
on voimaton valkoinen valta.
Siinä on ainoa ympyrä, josta
oli meilläkin vapaana ovi.
Astuimme tahtiinne työläisveljet,
täynnä taisteluintoa povi.
Siksi se raivoaa fasistilauma;
ei ympyrä tärkein sen kestä.
Puna-aatetta se ei kahlita voi
eikä valkoiseks sitä pestä.
Sen ympyräsysteemi vaarassa on,
joka rengas on hauras ja mätä.
Ja kun kerran sen ryntäämme Bastiljiin,
emme kiveä kivelle jätä.

1936


Lähde: Rakettu on raudalla, tulesta on tuotu: Neuvosto-Karjalan suomenkielistä runoutta vuosilta 1917–1940. 1976. Kokoelman laatineet ja toimittaneet T. Summanen ja A. Mishin. Karjala-kustantamo, Petroskoi.