Ylistysruno vaskisvirren laulajalle 18 2/1 87

Ylistysruno vaskisvirren laulajalle 18 2/1 87.

Kirjoittanut Kustavi Grotenfelt


Laulun laittoi tuo mokoma
Veisaeli virren pitkän,
Meidän pienestä kylästä
Joutavia juorueli.
Kuka lie katala ollut,
Kuka kurja syntyänsä,
Joka moisen laulun laittoi
Ruman runonsa kyhäsi.
Ei tuo etäältä liene
Eikä aivan tuntematon.
On kaupungin asukas,
Oman kylän kurja lapsi.
Meijän leipää maisteleepi
Kannikkata kääntelevi,
Kävelee kylän katuja
Kaikissa kylän kemuissa.
Sielä kaikki katseleepi,
Toisten partoja pahoja,
Toisten vatsan vääntelyjä.
Niistä laulunsa latopi
Pilkka-virret vierittääpi.
Se on laulaja mokoma
Kun kurja oman kylänsä,
Muitten pilkkana pitäävi
Toisten nauruks’ laittelevi.
Paras kun päässänsä pitäisi
Sanat aivan Suomalaiset,
Kalevalan kansan omat:
Siel’ on hyvä, miss’ ei meitä.

Leimu [Kustavi Grotenfelt].


Lähde: Lappeenrannan Uutiset 21.1.1887.