Ylistä armoaan, rakkauttaan!

44. Ylistä armoaan, rakkauttaan! Kirjoittanut Simo Korpela

Jeesuksen nimi on perustus parhain.

Sillä kun seison, en horjua voi.

Siks hän mun itseensä istutti varhain,

Kun mulle lapsena kastehen soi.

Sieluni, kiitä

Jeesusta siitä!

Ylistä armoaan, rakkauttaan!

Kun mua maailma vainoo ja vaivaa,

Hältä mun rintani lohtua saa.

Kun se mun tielleni kuoppia kaivaa,

Jeesus mun vaaroista vapauttaa.

Sieluni, kiitä

Jeesusta siitä!

Ylistä armoaan, rakkauttaan!

Milloin ma kiusaajan kuisketta kuulen,

Siinä jo Jeesus on varoittaen.

Kun hätä uhkaa ja hukkuvan’ luulen,

Silloin jo tarttuu hän taas kätehen.

Sieluni, kiitä

Jeesusta siitä!

Ylistä armoaan, rakkauttaan!

Voi miten rakkautesi on syvä,

Kun mua huonoa hellit sä niin!

Voi miten ain’ olet laupias, hyvä,

Vaikk’ yhä laukean erhetyksiin!

Sieluni, kiitä.

Jeesusta siitä!

Ylistä armoaan, rakkauttaan!

Ainian täällä jo autoit ja autat.

Auta oi vielä sä silloinkin,

Kun sydän särkyy ja aukeepi hauta,

Että mä silloinkin veisaisin:

Sieluni, kiitä

Jeesusta siitä,

Kun olet voittanut vihdoinkin!

Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.