Yli virran.

Kirjoittanut Katri Vala


Sinun kuolemas kuoleman rannan
niin ihanan lähelle tuo,
on välillä sydäntemme
vain virran kapea vuo.
Jos en silmillä katso, nähdä
käden pienen viittovan voin
ja rannalta rannalle huudellen
sinun kanssasi ilakoin.
Kenties on aurinko siellä
ja valkea kukkamaa
ja iltakasteelta suukon
kai pikkuiset jalkasi saa?
Mitä puhuisin? Nyyhkivät sanat,
joit’ en sanoa ehtinyt.
Ne syntyivät kanssas – silloin näin:
olit iäksi lähtenyt.
On niinkuin kostea pilvi
yli silmäini kulkenut ois.
Nyt hyvää yötä, nyt nuku,
minun täytyy palata pois.


Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.