Yli Atlantin suurten aavain...

Yli Atlantin suurten aavain...

Kirjoittanut Eero Eerola


Yli Atlantin suurten aavain
pyhä side jo solmittu on,
yli kaipuun kirpeäin haavain
tää lohtu jo suotakohon:
Isänmaa, me saavumme tälleen,
ota syliisi, äiti, nyt jälleen!
Näin miettehet miesten rintaa
kävi kaunein karkeloin,
kotisyntymämaan, ah, hintaa
lie harvoin tunnettu noin:
Isänmaa, me saavumme tälleen,
ota syliisi, äiti, nyt jälleen.
Ota syliisi niinkuin ennen,
kesäilta kun tuoksuja toi,
ja päivien tullen mennen
kun peipot ja pääskyset soi,
kun tuoksut pihlajapuiden
yli lensivät salmien suiden.
Oli syreenit akkunan alla
niin uhkeina kukassaan,
kuin muuta ei maailmalla
sen vertaista oisikaan,
ja lainehet järven rantaa
ne hiipi ja suuteli santaa.
Ota syliisi, äiti, kuin lassa,
näin sielumme kellot soi,
ja äiti, tuo kultakassa,
noin vastasi: »Tule jo, oi,
ei siteitä hengen ja veren
voi katkoa voimat meren.»
Yli Atlantin aavojen suurten
sinitoivojen silta jo on,
yli lapsuusaikojen juurten
lujan liiton luova se on.
Isänmaa, sua kiitämme tälleen,
iätkaiket – me palaamme jälleen!


Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.