Yli Atlantin suurten aavain...

Yli Atlantin suurten aavain... Kirjoittanut Eero Eerola

Yli Atlantin suurten aavain

pyhä side jo solmittu on,

yli kaipuun kirpeäin haavain

tää lohtu jo suotakohon:

Isänmaa, me saavumme tälleen,

ota syliisi, äiti, nyt jälleen!

Näin miettehet miesten rintaa

kävi kaunein karkeloin,

kotisyntymämaan, ah, hintaa

lie harvoin tunnettu noin:

Isänmaa, me saavumme tälleen,

ota syliisi, äiti, nyt jälleen.

Ota syliisi niinkuin ennen,

kesäilta kun tuoksuja toi,

ja päivien tullen mennen

kun peipot ja pääskyset soi,

kun tuoksut pihlajapuiden

yli lensivät salmien suiden.

Oli syreenit akkunan alla

niin uhkeina kukassaan,

kuin muuta ei maailmalla

sen vertaista oisikaan,

ja lainehet järven rantaa

ne hiipi ja suuteli santaa.

Ota syliisi, äiti, kuin lassa,

näin sielumme kellot soi,

ja äiti, tuo kultakassa,

noin vastasi: »Tule jo, oi,

ei siteitä hengen ja veren

voi katkoa voimat meren.»

Yli Atlantin aavojen suurten

sinitoivojen silta jo on,

yli lapsuusaikojen juurten

lujan liiton luova se on.

Isänmaa, sua kiitämme tälleen,

iätkaiket – me palaamme jälleen!

Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.